Helteiset lomapäivät

voisi varmasti viettää leppoisamminkin, mutta minkäs teet, kun on hiukan höyrähtänyt. Viime viikkoon, lauantaista lauantaihin, ei tullut ainuttakaan liikunnatonta päivää: pyöräilyä, juoksua, suunnistusta ja kuntopiirin poikanenkin mukaan mahtui.

Yksi kesän mieleenpainuvimmista pyöräilykokemuksista tuli viime viikonlopun lauantaina. Lähdettiin Herrasen Pekan kanssa ukkosrintamia pakoon kohti Sieviä ja Sieviin asti saatinkin ajella hyvässä kelissä. Sievissä Toholammintien varren teollisuusalueella otettiin pienet mäkikirit ja palailtiin kotia kohti. Nivalan suunnalla olikin uhkaavan tumma taivas ja tuuli puhalsi navakasti ja uskomatonta kyllä myös kylmästi vastaan. Sievin Jokikylällä taivas repesi. Eipä tarvinut peesaajan paljon juomapullolla käydä, kun vettä tuli joka suunnalta naamalle. Pahimmat ukkosrintamat onnistuimme väistämään ja selvisimme kotiin ehjin nahoin mutta kuin uitettuina. Matkaa kertyi vajaa 57 kilometriä.  Kotiväki oli onneksi laittanut sauna lämpiämään. Sunnuntaiaamupäivänä kiersimme rauhallisella tahdilla Autiorannan lenkin (noin 47 km)Päivikin kanssa. Iltasella tein vielä nurmikolla tabata-jumpan: 5 liikettä, 6x20 sek (palautus 10 sek).

Ajatuksenani on ollut tehdä pari juoksulenkkiä viikossa pyöräilyn oheen. Maanantaina päätinkin tehdä VK-lenkin oikein Tuiskulan kentän spurtanilla. Hölkkäilin 15 minuuttina lämmittelyksi (hellettä 25 astetta jo aamusta!), sen jälkeen 5x2 minuuttia rennon kovasti (palautus hölkäten 2 minuuttia) ja jokaisella vedolla edellistä lujempaa. Suunnitelma piti, mutta kylläpä oli vauhdit hukassa. Hyvin tarkeni kuitenkin. Matkaa kertyi kaikkiaan vajaa 8 kilometriä.

Tiistaina olikin suunnistupäivä. Kalajokilaakson iltarastit järjestettiin tutussa Pyssymäen maastossa. Uskaltauduimme muutamien kuntosuunnistuskokemusten rohkaisemina mukaan. Varusteetkin olivat viimosen päälle, kun Päivikin Taisto-eno antoi peukalokompassinsa lainaksi. On kyllä ehdoton peli. Lajin idea taitaa olla minulla vielä hakusessa: minulla kun tuppaa metsässä menemään kauemmin kuin muilla ja matkaakin kertyy pidemmästi. Hauskaa silti. Neljän ja puolen kilometrin radalla kuljin seitsemän kilometriä ja aikaa meni reilusti toista tuntia. Eipä ole kummoiset kilometrivauhdit, mutta syke on korkealla. Taitaa käydä hyvästä treenistä myös hölkkäilijälle. Tein kyllä alkuradasta karmaisevan pummin: tutulla lenkkipolullani ja tutulla kartalla erehdyin polusta ja harhaannuin vartiksi etsimään rastia aivan väärästä supasta. Kokeneemmat (lue: oikeat) suunnistajat selvisivät tuosta reitistä puoli tuntia nopeammin, eikä se ero suinkaan tule juoksuvauhdissa - suunnistus on taitolaji. Jospa sitä pikkuhiljaa oppisi. Erinomaista oppia saa jälkikäteen itsekin karttaa tutkimalla, mutta myös kokeneempien kanssa jutellessa.

Keskiviikko kapusimmekin taas pyörän satulaan ja kampea kiertämään. Edellsillan kovan suunnistusrupeaman päälle teimme Päivikin kanssa rauhallisen lenkin Aittoperän ja Padingin maisemiin. Matkaa kertyi noin 45 kilometriä ja sykkeet pysyivät maltillisissa läskinpolttolukemissa.

Torstaiaamuna Pekka houkutteli taas pyörän selkään, matkaan siis. Autiorannan lenkki ja lisäksi hiukan kiertelyä niin, että mittariin tuli 50 kilometriä. Vauhtia oli sopivasti. Illan kuntorasteilla Pyssymäessä jaloissa alkoi painamaan ja hellekin imaisi tehokkaasti mehut miehestä. Juoksu ei loppumatkasta kulkenut, mutta tällä kertaa olin aikamoisen tyytyväinen suunnistukseen: vain yksi isompi harhailu, mutta vaikeassa paikassa ja pitkällä rastivälillä. Kaikki reitinvalinnat eivät kyllä olleet ihan viimmoisen päälle.

Perjantaina pyöräilin itsekseni viiskymppisen: Padingin kautta Ylivieska-Haapavesi -tielle ja Vähällekankaalle, josta tiilitehtaan kautta kotiin. Nyt yritin pitää vauhdin reippaana, mutta kyllä painoi reisissä eikä oikein jaksanut.

Tänään tytöt pääsivät Jukuparkiin Kalajoelle Johanna-serkun seuraksi. Veimme tytöt mummulaan Ylivieskaan ja pyöräilimme Päivikin kanssa Kalajoen pohjoispuolen teitä Kalajoen keskustan kautta Tapion Tuvalle lauantailounaalle. Matkanteko oli tarkoituksellisesti hidasta, mutta vastatuulen vuoksi yllätävänkin raskasta. Lounaan jälkeen jälkiruokajäätelöt Hiekkasärkillä ja kohti Ylivieskaa valtatien reunassa säikkyen läheltä hujahtelevia loma-autoilijoita. Alavieskan jälkeen kurvasimme pienelle Niemelänkyläntielle. Paluumatka taittuikin joutuisasti myötätuulen avittamana. Päivikki jäi odottelemaan tyttöjä ja minä lähdin vielä pyöräilemään kotia kohti. Myötätuulen innoittamana päätin ajaa kotimatkan vauhdikkaasti. Hyvin kulki. Nesteen risteyksessä vilkaisin kelloa ja totesin ehtiväni kotiin hyvin alle tunnissa, ellei mitään yllättävää ilmene. Kolme sataa metriä ja PUM! Takarengas sihisi tyhjäksi - kävelyksi meni, kun en viitsinyt tien pientareella alkaa renkaanvaihtopuuhiin. Matkaa oli enää reilu kilometri jäljellä.

Tähän mennessä heinäkuulla on ollut viisi liikunnatonta päivää, nyt niitä tuleekin ainakin neljä lisää. Huomenna lähden Nivala-Pesiksen C-tytöille leirikuskiksi Seinäjoelle. Seuraavan kerran lenkkarit jalkaan ja kompassi käteen torstain kuntorasteilla.
Heinäkuun liikut: 675 kilometriä pyöräilyä, 3 suunnistuskertaa (matkaa noin 20 km ja aikaa yli  4 tuntia), kaksi juoksulenkkiä (yhteensä noin 14 kilometirä), 3 kuntopiiriä. Jospa loppukesäsätä saisi kehiteltyä jotain ohjelmallisuutta liikkumiseen., nyt on tehty mitä mieleen juolahtaa.