Ketutus

kai sopii yhdeksi suunnistuksen termistöön. Tämäniltaisista kuntorasteista ei jäänyt oikein muuta käteen kuin hirvittävä ketutus.
Lähdettiin Jarkon kanssa yhdessä matkaan eränkävijöiden majalta taas suhteellisen tuttuun maastoon; viime syksynä juoksimme täällä latupohjia. Kaksi ensimmäistä rastia meillä oli samoja, mutta toisella rastilla oli väärä tunniste. Paikka oli kuitenkin niin selkeä, että päätettiin leimata ja ajateltiin ratamestarin erheeksi. Kolmos rasti meillä olikin jo eri reiteillä. Neljättä rastia etsin ja etsin, rämmin suossa ja löysin lakkojakin... pakkohan niitä oli maistella... enkä löytänyt nelosta. Vitonen oli selkeämmän näköisessä paikassa ja suuntasin sitä kohti, kun en vitostakaan löytänyt vaan löysin rastin, jonka tunniste oli kakkosrastissa, niin meni hermot. Sillon ajattelin, että mun suunnistukset on nyt suunnistettu, mulla ei oo rastivainua PISTE
Juoksin latupohjia pitkin lenkkinä loppureitin ja kirosin mielessäni typerät rastit ja metsät ja rämeiköt. Minussako tempperamenttia... e-hei, kai!
Ehkä alan keskittyä polkujuoksuun tai mihin lie.
Ei lenkki hukkaan mennyt: yli 4 km metsässä rämpimistä ja reilun tunnin viitsin siellä olla sääskien syötävänä. Kotona suihkussa löytyi niskasta vielä yksi hirvikärpänenkin, noin niinkun kaiken hyvän päälle. Ja nyt kutittaa hiuspohjaa koko ajan, niinkuin siellä mönkisi jotain ylimääräistä.

Pyöräiltiin sinne majalle ja takas, auto kun on Seinäjoella pesisleirillä. Eilen tehtiin reissu sinne ja sain sykemittariin aktiivisuusmuistutuksia: olet istunut liikaa :D no autossa ei juuri muuta voi.
Jarkko oli mailapoikana alkuleirin, vietiin Venla tilalle ja tuotiin iskä kotiin.

Vilja lyöntivuorossa

Tämän viikon kai voisi muutenkin unohtaa, niin surkuhupaista on ollut omien liikkumisten osalta. Nimittäin tein tiistaina jumpan; voimaa ylävärtaloon ja päätin sen jälkeen käväistä uimassa. Uimahallilla huomasin, että uimalasit olivat jääneet kotiin... nooh pärjään ilman niitäkin. Kunnes pesuhuoneessa aloin pukea uimapukua päälle: kas ei hassumpaa, olin tempassut Viivin uimapuvun mukaan. Päätin yrittää mahtua siihen ja hyvin mahduinkin muuten paitsi tissien kohdalta. Eiku altaaseen vaan kokeilemaan pysyykö kaikki tarpeellinen uimapuvun sisässä, hyvin pysyi, paitsi että tarkistelin asian aina kroolialtaanmitan jälkeen. Noin 50 min uintia, pienessä jännityksessä.

Jos huomenna keskittyis mustikan poimintaan ja tarkistelis, että milloin biorytmien käyrät kaartuu nousujohteisiksi.