Tyytyväinen

olen tämän päivän suoritukseen, siis kuntorasteilla.

Jotenkin mieltä ihan kutkuttaa, kun pukee kotona suunnistuskamppeita päälle: Metsään laitan pitkät trikoot, t-paidan, varrelliset bambusukat ja otsapannan. Enolta sain lainaksi suunnistajille sopivaiseksi tuunatut silmäläsit, kun ne nuo kartat on niin pienellä präntillä, etteihän niistä erota mikä on pyöreä kivi ja mikä on neliskulmainen mökki :D
Silmälaseja kokeilin jo tiistaina ja kun niissä oli hiukan erkkaa pyöritelty sankoihin vahvikkeeksi, niin ne pysyivät juostessakin hyvin päässä. Ja koska ne ovat matalammaksi kaarretut kuin normi ikänäkölasit, niin hyvin näkee juosta ja katella niiden yli. Juu, vitsikkään näköinen olen omastamielestäni, mutta Jarkko tuumas kateellisena, että oon ihan oikian suunnistajan näköinen.

Yhdessä päätettiin tänään, että lähdetään rauhallisesti matkaan, eikä aleta höökyileen. Ja hirveän mukavasti menikin viidennelle rastille asti. MUTTA sitten kutonen oli samassa paikassa kuin tiistain vitonen, jota en ollut löytynyt... ja siitähän se alko ryteiköissä rämpiminen. ÖÖH! Mutta nyt kun oli emit hommassa mukana, niin aattelin, että periksi ei anneta ärkkeles!

Nuo lenksut ja syheröt tuossa keskellä on harhailua, ei suunnistusta :(
No kutosen kun viimein löysin, niin loppu sujuikin suht helposti. Spurttasin lopussa mäkeä ylös niin, että sain sykkeenkin nousemaan 180. Kahden ja puolenkilsan reitille ei tälläkertaa tullut matkaa "kuin" 4,33 km. Se on kehitystä kuulkaas tää! 1h 8 minuuttia meni ja sekin on parempaan suuntaan. Keskisyke 147. Kyllä siellä tuolla metsässä rämpiessä kunto kasvaa uskon mää. Ja yks niin mukava juttu, jonka tiistaina hoksasin vasta nukkumaan mennessä, kun automaattisesti aloin magnesiumvoidetta polveeni laittaa... Polvessa ei ollut tuntunut kipua, ei tänäänkään. Voi miten onkaan hyvä fiilis.

Eilettäin pyöräiltiin viiskymppinen Aittoperän kautta Padinkiin, oli sellainen hidas rasvanpolttolenkki.

Huomenna lähetään sitten akkaköörillä souteleen kirkkoveneellä, mukavata... kun ilimojakin pitelee ;)