Jatketaanko taas

niinkuin ei poissa olisi oltukkaan?

Kevät oli kova psyykkeelle ja vössähdin vähän fyysisestikin. Maailima meinasi kaatua päälle, kurjinta oli tieten silloin, kun olkapää meni sijoiltaan Pyssymäessä pyöräillessä... noin jos fysiikkaa aatellaan. Henkistä masennustilaa en viitsi enää ajatella. Mutta täytyypi sanoa, että jos liikunnallisia vuosia ei olisi kymmenkuntaa takana, niin syvemmässä suossa olisin nyt olemukseni kanssa.

Alkukesän reissailujen ja juhlajärjestelyjen jälkeen päätin aloittaa kadonneen kunnon metsästyksen ja vyötärölle kertyneen pienen pelastusrenkaan hävittämisen.
Viisi kertaa viikossa; se oli ensimmäinen asia, jonka päätin. Toinen oli sitten herkkujen kitkeminen päivittäisestä evästyksestä.

Viisi kertaa viikossa tarkoittaa vähintään kerran viikossa jumppaa (yleensä tunti), pari juoksulenkkiä ja pari pyöräilyä.
Keväällä aloittelimme Jarkon kanssa uuden lajin: suunnistuksen opettelun kuntorasteilla. Niilläpä sitä on tullut sitten viikoittain käytyä rasteja etsimässä... Suunnistuksesta ei voi vielä oikein puhua ;)
Mutta hiki tullee ja onpa taas haastetta.

Nyt, kun olen ollut lähes viis viikkoa liikkeellä, niin alkaa hommat sujua. Pyöräkilsoja on kertynyt viitisensataa ja jumpasta ei oo laistettu... oon jopa ylimääräisenä intoutunut venyttelemään joinain iltoina. Juoksukin sujuu melkeinstä mutkattomasti. Tähän väliin kai täytyy kertoa, että keväällä juoksua alkoi hankaloittaa polvivaiva, joka oli samassa oikiassa koivessa, kun se kantapäävaivakin.
Satuin sitten pyssymäkeen lenkille juoksijalegendan Pasi Koskisen kanssa, joka tuumasi, että mun pitäisi sijoittaa niihin pohjallisiin. Mies oli juuri juossut Nuorgamista Hankoon, joten arvelin, että hänen syvää rintaääntään on paras kuunnella. Hankin footbalancen pohjalliset ja ne ovat nyt neljä viikkoa olleet käytössä. Siis niinkuin kappaleen alkuun kirjoitin, juoksukin alkaa sujua. Viimeisin tiellä juostu lenkki on Kiekko-Niskakankaan lenkki 9 km sunnuntaina, ilman mainittavia vaivoja: JEES!
Eilettäin loikin metsässä viitisen kilsaa, mukanani hirmuinen lauma kaikensorttisia inisiötä ja pörisijöitä ja yhdellä rastilla vielä ylläriksi KYY... Säikähdettiin toisiamma molemmat aika kovasti ja kyy kerkesi piiloon ensin.

Kesään on mahtunut paljon mukavaa liikunnallista menoa: Pari viikkoa takaperin Jarkko juoksi Paavo Nurmi maratonin ja seuraavalla viikolla pyöräiltiin Helsingistä Porvooseen. Mukavaisin pyöräretki on viime perjantailta, kun pyöräiltiin Kalajoelle viettämään 22-vuotis hääpäivää.
Noin 80 kilometrin jälkeen oli ihanaa pulahtaa Sanifanin altaisiin ja uinnin jälkeen Pihvituvalle syömään.

Täytyy sanoa, että kovan talven jälkeen lomailu on tehnyt tehtävänsä ja alan olla pian ihmiskunnossa. (Kysykää vaan mitä tarkoittaa...) Täällä tuohutaan asuntoa Rovaniemelle opiskelemaan muuttavalle Villelle ja ehkä asuntoa Kajaanista tarvii myös Venla, sopimus-sotilaana.
Ehkä tästä kirjoittelusta taas innostun, kun sain tämän pään auki!
Kertokaa vaan jos innostutte taas tässä blogissa käymään, se voipi innostaa minuakin kirjoittelemaan.

Perheemme iloisissa rippijuhla tunnelmissa 15.6.2014