tiistai 1. helmikuuta 2011

Vaikka kuinka

lähtee sillä mielellä, että hiihtelen rauhallisesti menemään. Kun on vauhtikeli, niin mopo karkaa käsistä.
Sillon mennään, eikä meinata. Ja tänään oli juuri loisto liukkaus.
(Nyt Jaanaba kauhistuu tästä...) Mulla oli tänään ekku kertaa juomistakin mukana; termospullossa mehua.
En oo viitsinyt kuljettaa mehuja kun pikkupullossa ne jäätyvät ja selkäsysteemissä letku jäätyy. Tänään lähdettiin hiihtään kahtakymppia ja päätin, että juon kympin jälkeen.... kun olin kympin hiihtänyt, mietin että tarviiko tässä nyt pysähdellä, mutta sain kun sainkin topattua. Ärsyttää vaan se autolle toikkaroiminen välillä, vaikkei siitä isoa mutkaa tuu.
Tuli sitten muutenkin pysähtymisiä, kun piti onkia yksi pikkuhiihtäjä ojasta; oli ressukka niin mutkalla siellä suksiensa kanssa, ettei olisi ilman apua päässyt pois. Äitikin oli kuulemma hiihtelemässä...
Näin siis kaikkien pysähtymisten kanssa 20 km ajassa 1,29 keskisyke 153
En tarkoittanut mitään kommentteja ruikuttaa tuolla eilisellä, oli vain sellaiset fiilikset, että onko näissä nyt mitään lukemista etes. Mutta kunhan pääsen tuolta Hiitolan ympyränkiertämisestä "autuaammille" laduille, niin jospa olis mukavampi päivitelläkkin. 

4 kommenttia:

  1. Ja ei kai se mitään haittaa, vaikka mopo karkaisi käsistä joka kerta kun urheilee / hiihtää? Hyvähän se on, että tulee päästeltyä kunnolla. Mun mielestä.

    Joo-o noi sun juomiset! =D Mutta tuliko kuitenkin juotua mielellään kun sai nestettä lähelle suuta! Tä?

    Mää oon varmaan itse suurin urheilujuoppo.

    Oon huomannut kommentoinneissa sen, että se on kausittaista. Kesällä on hiljaisinta ja ehkä myös pimeimpänä vuodenaikana. Välillä taas tulee pitkän aikaa hyvin kommenttia ja se on kyllä kivaa.

    Itsekin välillä kommentoin ja välillä en ja niin sen kuuluu varmaan mennäkin. Mää luen silti aina kaikki lempiblogini.

    VastaaPoista
  2. Niinpä se, joskus tulee jutuista asiaa helposti, joskus vähän väkisin vääntämällä. Kyllä teistä virtuaalikamuista on tullut kamalan tärkeitä. Aiemmin kirjoittelin sulle näistä naamakirjakannanotoista. Nyt alkaa olla vähän samat fiilikset tälläkin puolella... ymmärrätköhän?
    Pieni paikkakunta, pienet jutun aiheet... tekis mieli laittaa blogi salasanan taakse, mutta menis niin hankalaksi. Äh!

    VastaaPoista
  3. Päivikki, oon kanssa joskus toivonut, että ihan kaikki ei tietäis mun blogista. Voin tunnustaa että jää jonkin verran sanomatta, kun ei kehtaa kaikkee kirjottaa ku tietää ketkä sitä lukee. Se on toisaalta ihan tyhmää :( Mutta näillä mennään :)

    VastaaPoista
  4. Näin on Laura! Näillä mennään. Tirkistelijoillä kaikilla ei oo pokkaa edes myöntää, että täällä käydään. Ja se vähän närästää, mutta joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Luultavasti oon kuitenkin aika moneen saanut liikunta kipinää iskettyä ja se on tärkiää!

    VastaaPoista