sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Melkein meditointia

tämä melonta.
Aamulla käytiin 5 km:n verryttelylenkki, jolla jalat eivät vielä olleet oikein yhteistyöhaluisia. Lenkin jälkeen puolentunnin venyttely dvd:ltä. Nyt kun on vetänyt kakkua päivän naamariin, niin tuntuu, että alkaa pikkuhiljaa palautua.


Päivänokosten jälkeen läksin katsomaan mitä kuuluu Pidisjärvelle. Suokukkoparvi joella hätäili lähestymistäni, mutta järvellä uiskennellut telkkäpariskunta ei melojasta ollut kummissaan. Luonto ei ole vielä kovin ihmeellisen värinen, mutta heräilemässä pikkuhiljaa kevääseen. Kajakilla lipuessa  hiljaa tuntuu kuin olisi osa luontoa.


Eiliset juoksukuvat ovat sen näköisiä, että rouva on yrittänyt juosta tosissaan, niin kai pitääkin.

3 kommenttia:

  1. Mieli lepää, kun ajatteleekin tuota melomista. Hieno juttu teillä, kun on noin helposti mahdollisuus omasta pihasta vain lähteä matkaan.

    VastaaPoista
  2. Eikös sinne ruissaloon voisi hankkia parit kajakit? Siellähän olisi hyvät melontamaastot myös!

    VastaaPoista
  3. Sellaista on kyllä Tarmokin haaveillut, mutta minä en ole vielä antanut toteuttaa. Meillä kun näitä harrastuksia piisaa. Ehkä tulevaisuudessa, kun Ippekin on riittävän iso lähtemään mukaan.

    VastaaPoista