PYÖRÄLLÄ PARIISIIN OSA 3

3.7. - 4.7. Kaksi päivää, neljä maata

Wegberg (GER)-Soissons (FRA) 383 km ja lähes 18 tuntia ajoa

Mur de Huy on kesytetty.

"Mäkipäivät alkavat. Oletko valmis?"  Näin tervehtivät Rynke-veteraanit keltanokkia keskiviikkona,  viimeisenä Saksan aamuna.
Keskiviikon ehdoton huipennus oli legendaarisen Mur de Huyn huipulle ajo. Mäen profiilin näet kuvasta. Keskimääräinen nousu 9,2 % ja maksimijyrkkyys 24,4 %.

Oman mittarini mukaan nousu kesti 6 minuuttia, matkaa kertyi 870 metriä ja nousua 94 metriä. Keskisyke oli kuuden minuutin ajon aikana 157, maksimisyke 177, lähtösyke 109. Olimme nousseet alkunousun jo yhdessä joukkueen kanssa ja tämä vajaa 900 metrin matka oli vapaata ajoa, jokainen sai kivuta itselleen sopivimmalla vauhdilla ja tavalla mäen ylös.  Kokemus oli....HAPOTTAVA. Hienoa oli löytää reisistä jerkkua ja keuhkoista kapasiteettia niin, että ylös pääsin. Paljon pidemmälle tai korkeammalle en kyllä olisi päässyt, vaikka ihan pienintä välitystä en tarvinnutkaan. Totta puhuen, luulin kyllä käyttäväni pienintä välitystä.

Huipulla odotti hienon huoltotiimimme järjestämät herkut, mielen sopukoihin jäi hienot muistot ja vaivaksi puolentoista viikon yskä. Aika kovilla olin, mutta aika kovakin olin.

Paljon muutakin keksiviikon aikan ehdittiin kokea. Ajokilometrejä kertyi yli 202 ja valtiorajojakin ylitettiin kahteen kertaan: ensin Saksasta Hollantiin ja sitten Hollannista Belgiaan. Eipä ollut rajamuodollisuuksia tai -linjoja, mutta maiden erot kyllä huomasi.

Reilu tunti poljettiin Hollanissa: hyvät tiet, jopa harvaanasutulla seudulla oli maantielle maalattu molempiin reunoihin pyöräkaistat, siistit ja hoidetut pihat. Keskiviikko taisi olla kansallinen pensasaidanleikkuupäivä, sen verran monella pihalla oli leikkuuhommat käynnissä. Belgiaan kun siirryttiin, maisema muuttui nopeasti: pihat olivat hoitamattomia, kylät ja kaupungit epäsiistejä, tien varret roskaisia ja päällysteet jopa huonompia kuin Suomessa. Pihoilla räyhäsivät suurikokoiset vahtikoirat, jotkak juoksivat pienillä etupihoilla aidalta toiselle kuin Suurosen surmanajoveljekset konsanaan.

Ja muuten...Hollanti ja Belgia eivät ole vanhaa tasaista merenpohjaa....

Belgialaista esikaupunkimaisemaa

Liegen liepeillä kohtasimme myös navigaatio-ongelmia. Suunniteltu reittimme oli tylysti katkaistu tierakentamisen vuoksi. Taitava naviryhmämme löysi nopeasti uuden reitin Maas-joen toiselta puolellta.  Matkan varrelle osui niin Belgian armeijan varikko (on muuten Googlemapsissa sumennettu) sekä kolmen reaktorin ydinvoimala.

Tihangen ydinvoimala reitin varrella

Enpä olisi etukäteen uskonut ajelevani polkupyörällä julkista pyörätietä pitkin kahdenkymmenen metrin päähän ydinvoimalan jäähdytystornia. Aika pian Huyn jälkeen kohtasimme myös toisen jyrkähkön nousun kaupunkialueella: matkaa noin 700 m ja nousua yli 40 metriä, vieläkin löytyi koko porukalta voimaa kammen pyöritykseen. Kokonaisuudessaan päivän aikana kipusimme pitkälti yli kilometrin. Päivään, etenkin ennen Huyta, kuului myös paljon kaupunkiajoa, josta johtuen vetoryhmä pääsi aamupäivän normaalia helpommalla.

Perälautaakokous ja tankkausta Charleroissa pitkän päivän iltana.

Torstaina käristyskupoli teki paluun pyöräilijjöitten ylle. Lämpö kohosi päivällä jälleen hellelukemiin. Matka vei nyt jo Ranskan puolelle. Belgian huonoja teitä ja epäsiistiä ympäristöä ei jäänyt ikävä. Muutos oli jälleen rajan ylityksen jälkeen selkeä.

Mielialaa kohotti jälleen huoltomme järjestämä Ranskan puolella yllätys: päivän ensimmäisellä huollolla tarjoilut olivat normaaliakin paremmat - viinirypäleitä ja juustoja sekä tilkka ranskalaista viiniä -normaalien herkkujen lisukkeena. Bienvenu!

Kuuman auringon alla ajelimme jälleen maaseututeitä. Tiet halkoivat valtavia viljelyksiä. Välillä laskimme jyrkkiä mäkiä kylään ja kylän jälkeen taas nousimme ylös viljelysalueille. Pätkän ajoimme myös Tour de Francen kolmannen päivän etappia. Kylissä tulevaan pyöräriehaan oli jo valmistauduttu asianmukaiosia koristeluita tehden.

Tour de France tulossa

Omaa ajopäivääni väritti myös ketjurikko. Stop-merkin takaa lähtiessämme ketjun liitin sanoi yhteistyösopimuksen irti. Mielessäni ehdin jo kirota autoonnousukomentoa, mutta onneksi Late ja Jani vikkelästi saivat uuden liittimen paikoilleen ja Janin kovalla vedolla ajoimme ajoryhmät hetkessä kiinni.

Soissonsin katedraali

Yli 180 kilometrin ajon jälkeen saavumme Soissonsiin. Ensimmäistä kertaa reissulla majoitumme keskellä kaupinkia. Kuuma päivä ja pitkä ajomatka olivat kuitenkin imeneet sen verran mehua miehestä, ettei edes kävelykierros kaupungilla illallisen jälkeen houkutellut. Kaupunkiin tutustuminen jäi hotellin kattoterassilta katseluun. Kovan päivän jälkeen uni olisi maisutnut huomattavasti paremmin, jos huoneeseen jo asennetut ilmastointilaitteet olisivat ollet käytössä. Useampana yönä olimme jo huonekaverin kanssa parivuoteessa nukkuneet, vaan nyt oli vielä peittokin yhteinen.  Käristyskupolin alla ei peitotosta tarvinnut kuitenkaan kiistellä.

Katsopa varjoja, kuin viisi pyöräilevää Rynke-apinaa.

Ajokilometrejä kotoa Soissonsiin kertyi 1581 kilometriä.

VIELÄ YKSI OSA TULOSSA.