lauantai 28. tammikuuta 2012

Elämä jatkuu

kuitenkin. Tämä viikko on vain ollut kovimpia työviikkoja pitkään aikaan. Kun on kipuja niin meinaa psyykkinen jaksaminenkin loppua. Olin tosi kipeä käsittelyn jälkeen vielä keskiviikkona, mutta torstaina kipu alkoi hellittää. Hermopinne ristiselästä on häippässyt ja sen puolesta olo on ollut helpottunut. Koville ottaa myös istua aina puiselle tuolille esimerkiksi katsomaan telkkaria. Ja istyinkyhmyjen päällä istuminen tuntuu välistä ihan rankalta hommalta, kun on tottunut elämään "rennosti" sohvalla rönöttäen... Toivottavasti nyt kaikki rönöttäjät tuntevat etes hiukan huonoa omaatuntoa! ;)
En vielä oo polttanut luistelusuksia, kun tuli ne uudetkin hankittua viime keväänä. Kyllä sitten kun rimpineva kutsuu, täytyy mennä ja luistellen. Käydään sitten taas Kaustisella vääntelemässä lantio suoraan...
Eilen käytiin tyttösten kanssa pertsailemassa, minä vitosen verran.
Tänään sitten käväisin 12 km.
Kylläpä tämä tästä.

3 kommenttia:

  1. Mukava lukea, että olo on jo hiukan parempi!

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että pääset jo vähän sivakoimaan... malttia vain niin paremmin paranee.
    Tyttöjen hiihto taitaa vähän olla ilmoista kiinni... ainakin meillä tuulee niin kylmästi, että potkukelkalla kulkiessa pitää suojata kasvoja viimalta. Metsän suojassa on varmaan mukavampi hiihdellä. Tulkaapa käymään t. mummuli

    VastaaPoista
  3. Ei täällä hätiä, olo helpottuu yleensä kirjoittelemalla ja sillon tulee aina vähän paatoksella.

    Mummuli, ei oikein viitsi lähteä ajelemaan, kun aamuajelun (ypyässä -28 astetta) oli varpaat aivat turkasen jäässä.

    VastaaPoista