Pituuskasvua

ei enää viisikymppisellä tapahdu - kuin lenkkien osalta. Viikon pitkä lenkki on pikkuhiljaa pidentynyt kolmestakympistä kuuteenkympiin ja edelleen kahdeksaankymppiin. Tänään paukahti sitten satasen haamuraja rikki.

Myös työmatkani on kevään mittaan pidentynyt. Työpaikkaa en kyllä ole vaihtanut. Autolla kertyy edelleen työmatkoista kilometrejä mittariin 15-16, mutta pyörällä polkiessa yli viisikymmentä. Syynä ei tietystikään ole mittarivirhe, vaan reitinvalinta.

Kahdella viimeisimmällä viikolla pyöräilykilometrejä on kertynyt kumpaisellakin yli 300. Näyttää siltä, että tavoitteena oleva 2500 kilometriä ennen juhannusta toteutuu, jollei mitään odottamatonta tapahdu.

Perjantaina polkaisimme Pekan kanssa Haapavedelle kipuamaan näiden lakeuksien tiettävästi jyrkimmän päällysteteiden mäen, Kirkkomäen, ylös. Kevyesti (Kultaako aika muistot?) tuli huippu saavutettua istualtaan polkien. Lyhythän tuo mäki on, mutta jyrkkyyttä ihan kiitettävästi. 

Pyhäjoen toisella puolella oleva Ryyppymäki on pidempi, mutta toisaalta loivempi. Ei ihan kuitenkaan tuokaan reissu käynyt harjoittelusta Pariisin reissun neljänneksi viimeisenä päivänä (3.7.) poljettavaan Mur de Huyn legendaariseen nousuun. Ammattipyöräilyentusiastit tuntevat tuon mäen kevätklassikoista ja Tour de Francesta. 

Olkootpa tuo Kirkkomäki sitten vastedes tuota belgialaista isoserkkuaan ja haapavetista urheiluseuraa mukaillen Mur de Hau. Perjantailenkin tärkein anti olikin empiirisen tutkimuksen perstuntumalta tehty johtopäätös: Haapavedeltä on paljon hauskempi tulla pois kuin mennä sinne.  Oheisesta kaaviosta selvinnee syy.... 

Tänään olikin vuorossa kauden ensimmäinen satasen lenkki. Sää oli suosiollinen: +25 ja lähes tyyntä. Juuri näillä keleillä pyöräily on parhaimmillaan. Osaksi lenkkiä ujutin jo 39. kerran järjestetyn S-market Kuntoajon (nimi on toki vuosien varrella vaihtunut.) Polkaisin Aittoperän lenkin alkulämmittelyksi yksin ja sitten yhteislähdöllä kiertämään Kuntoajon pidempää reittiä. Alkumatkasta porukassa meinasi mennä hevosteluksi, mutta reilun kympin jälkeen järki palasi päähän ja matkavauhti tasaantui sopivaksi. Pekan kanssa "eksyimme" reitiltä Hyttisillalla Iivo Niskasen tavoin ja poikkesimme Ylivieskaan taukokahveille. Sieltä sitten Vähäkankaan kautta kierrellen keräiltiin minulle maaginen 100 kilometriä täyteen. Taas tuli huomattua, että peesissä on mukava ajella.

Ensi viikolla taitaa työkiireiden vuoksi tulla ainakin kaksi lepopäivää. Viikonlopulle on suunnitteilla pitkä ja yksinäinen pyöräretki. Palataanpa siihen myöhemmin.