Pituuskasvua

ei enää viisikymppisellä tapahdu - kuin lenkkien osalta. Viikon pitkä lenkki on pikkuhiljaa pidentynyt kolmestakympistä kuuteenkympiin ja edelleen kahdeksaankymppiin. Tänään paukahti sitten satasen haamuraja rikki.

Myös työmatkani on kevään mittaan pidentynyt. Työpaikkaa en kyllä ole vaihtanut. Autolla kertyy edelleen työmatkoista kilometrejä mittariin 15-16, mutta pyörällä polkiessa yli viisikymmentä. Syynä ei tietystikään ole mittarivirhe, vaan reitinvalinta.

Kahdella viimeisimmällä viikolla pyöräilykilometrejä on kertynyt kumpaisellakin yli 300. Näyttää siltä, että tavoitteena oleva 2500 kilometriä ennen juhannusta toteutuu, jollei mitään odottamatonta tapahdu.

Perjantaina polkaisimme Pekan kanssa Haapavedelle kipuamaan näiden lakeuksien tiettävästi jyrkimmän päällysteteiden mäen, Kirkkomäen, ylös. Kevyesti (Kultaako aika muistot?) tuli huippu saavutettua istualtaan polkien. Lyhythän tuo mäki on, mutta jyrkkyyttä ihan kiitettävästi. 

Pyhäjoen toisella puolella oleva Ryyppymäki on pidempi, mutta toisaalta loivempi. Ei ihan kuitenkaan tuokaan reissu käynyt harjoittelusta Pariisin reissun neljänneksi viimeisenä päivänä (3.7.) poljettavaan Mur de Huyn legendaariseen nousuun. Ammattipyöräilyentusiastit tuntevat tuon mäen kevätklassikoista ja Tour de Francesta. 

Olkootpa tuo Kirkkomäki sitten vastedes tuota belgialaista isoserkkuaan ja haapavetista urheiluseuraa mukaillen Mur de Hau. Perjantailenkin tärkein anti olikin empiirisen tutkimuksen perstuntumalta tehty johtopäätös: Haapavedeltä on paljon hauskempi tulla pois kuin mennä sinne.  Oheisesta kaaviosta selvinnee syy.... 

Tänään olikin vuorossa kauden ensimmäinen satasen lenkki. Sää oli suosiollinen: +25 ja lähes tyyntä. Juuri näillä keleillä pyöräily on parhaimmillaan. Osaksi lenkkiä ujutin jo 39. kerran järjestetyn S-market Kuntoajon (nimi on toki vuosien varrella vaihtunut.) Polkaisin Aittoperän lenkin alkulämmittelyksi yksin ja sitten yhteislähdöllä kiertämään Kuntoajon pidempää reittiä. Alkumatkasta porukassa meinasi mennä hevosteluksi, mutta reilun kympin jälkeen järki palasi päähän ja matkavauhti tasaantui sopivaksi. Pekan kanssa "eksyimme" reitiltä Hyttisillalla Iivo Niskasen tavoin ja poikkesimme Ylivieskaan taukokahveille. Sieltä sitten Vähäkankaan kautta kierrellen keräiltiin minulle maaginen 100 kilometriä täyteen. Taas tuli huomattua, että peesissä on mukava ajella.

Ensi viikolla taitaa työkiireiden vuoksi tulla ainakin kaksi lepopäivää. Viikonlopulle on suunnitteilla pitkä ja yksinäinen pyöräretki. Palataanpa siihen myöhemmin.

Tuhannen ja yhden kilometrin tarinoita

Äitienpäivänaaton lenkki päättyi pettymykseen kotikoneen ääressä yhteenvetoa tehdessä: tuhannen kilometrin rajapyykki jäi viitisen kilometriä vajaaksi. En sentään lähtenyt enää Kuoppalan risteykseen polkemaan tavoitteen täyttämiseksi.

Maanantaina Korpirannalla työmatkalla tuo maaginen rajapyykki sitten paukahti rikki. Pyöräilin koululle Järvikylän ja Aittoperän kautta. Kotimatkalla kiersin Autiorannalta Töllinperän ja Korpirannan kautta kotiin: työmatkaa kertyi yli 55 kilometriä.

Tätä kirjoitellessa palaudun vaihteeksi Kirsin käsittelystä eli  hieronnasta. Kirsin suureksi ihmeeksi takareiteni ei ollut perinteiseen tapaan viulunkielenä. Olen muuten salaa venytellyt viimeisen kuukauden aikana enemmän kuin vuosiin. Uusia kireyksiä sen sijaan löytyi: koskaan ei niskan ja kaulan lihakset ole olleet niin tiukkana kuin nyt. Osansa lienee ajoasennolla, mutta myös koleahkoilla ja tuulisilla keleillä. Nyt huilaillaan tämä ilta ja huominen. Sitten taas kilometrejä keräämään. Juhannukseen mennessä pitäisi vielä lähes 1500 kilometriä kertyä.

Juhannuksen jälkeen maanantaina 24.6. on aikomus startata kotipihalta kohti Pariisia. Jos suunnitelmani toteutuu, ajelen Reisjärven, Lestijärven ja Kinnulan kautta Kannonkoskelle, josta jatkan tiistaina Jyväskylään. Jyväskylästä starttaamme joukkueen kanssa keskiviikkona 26.6. (Jarkon päivänä!) kohti Helsinkiä.

Tähän Nivalasta starttaavaan prologiin minut innostivat kaikki ne lahjoittajat, jotka ovat Sylva-tililleni lahjoittaneet jo yli 1700 euroa, ja joukkuettamme tukevat pronssisponsorit, jotka olen saanut houkuteltua mukaan kampanjaamme:

     

Mukaan Sylva ry:tä ja Aamusäätiötä tukemaan ehtii vielä, niin yksityiset ihmiset kuin yrityksetkin. Yksittäisiä lahjoituksia voi tehdä Sylva-tililleni (oma.sylva.fi/1009) ja yritykset voivat lähteä vielä hopea-, pronssi- tai tiimisponsoreiksi. Tervetuloa mukaan! 

Toukokuun alussa Nivalasta osallistui yhdeksän alakoulua noin 900 oppilaan voimalla Team Rynkeby - God Morgon Koulujuoksuun, jonka avulla kerätään varoja Aamusäätiölle syöpätutkimuksen rahoittamiseksi. Oppilaat juoksivat tunnin aikana yhteensä lähes 2700 kilometriä. Lopullinen lahjoitussumma, jonka oppilaat juoksullaan sponsoreiltaan keräsivät, selviää toukokuun lopulla. Lahjoittajilla on aikaa maksaa sponsorointisummansa toukokuun 24. päivään saakka.

On ollut hienoa valmistautua kesän koitokseen, kun mukanaeläjiä ja hankkeesta kiinnostuineita tulee päivittäin vastaan.

Pyöräilijän vappu

rakentuu tietysti lenkkien ympärille.

kuva: Jyrki Mustonen

Vapunaattona työpäivän jälkeen läksin Pekan kanssa ajeleskelemaan tutun Autiorannan lenkin järven pohjoispuolella edestakaisin ajaen: vajaa kaksi ja puoli tuntia ja vajaa kuusikymppiä. Kaunis auringonpaisteinen ilma meinasi tehdä sisätyöläiselle tepposet. Olin jo lähdössä sortseilla, t-paidalla ja irtohihoilla, kun Venla varoitteli kylmästä ja navakasta tuulesta. Onneksi otin neuvosta vaarin ja pukeuduin asianmukaisesti. Aattolenkin jälkeen kotona odottikin valmiiksi lämmitetty pihasauna. Kiukaalla paistetut makkarat maistuivat lenkin ja saunan pehmittämälle pyöräilijälle mainiosti. Pari lasia proseccoa kruunasi vappuaaton. Pekan sanoin: "Kyllä pyöräilijän elämä on mukavaa." Eipä tarvinnut kummemmin vapunaattoa juhlia, alkuillasta jo peti kutsui väsynyttä kuntoilijaa.

Vappuaamunakin tietysti piti lähteä kampea kiertämään. Kävin kipuamassa Eemelinmäkeä ylösalas: kolme kertaa Pyssymäen liittymästä mäen toiselle puolelle Patakorpeen ja takaisin, bonuksena yksi nousu pidempää ja jyrkempää itäpuolta ylös pätkän matkaa. Nousut ajoin penkiltä ja isommalla eturattaalla. Hiukan hapotti, vaan jospa vähän jerkkua reisiin kertyisi Belgian ja Ranskan ylämäkiä varten. Eihän tämä meidän mäkemme kovinkaan kummoinen ole, mutta tuolla tapaa edestakaisin hinkaten saa edes hiukan nousutreeniä. Lopuksi tein pienen sakkolenkin Järvikylän koululle aloittaen pyöräilykampanjan laatikkoleikin omalta osaltani. Näin sain puoleentoista tuntiin yli 37 kilometriä matkaa yli 25 km/h keskinopeudella ja nousumetrejäkin 240.

Loppuviikon sääennuste näyttää pyöräilyn osalta lohduttomalta. Perjantaille lupaillaan jopa 20-30 senttiä lunta. Täytynee keksiä korvaavia treenimuotoja. Koulujuoksuakaan ei taida sää ainakaan täällä Pohjanmaalla suosia. Meidän koulun osalta teimmekin jo varasuunnitelmia.

Viime viikonloppuna pääsimme lähes koko Team Rynkeby-God Morgon  Jyväskylä-Kuopio -joukkueen kanssa opettelemaan ryhmäajoa viikonloppuleirillä Siilinjärven maisemissa. Oli hienoa nähdä pitkän talven jälkeen joukkuekavereita ja kuulla itse kunkin edistyneen ja treenanneen motivoituneesti. Yhteislenkitkin sujuivat varsin mainiosti. Hieman meillä ensikertalaisilla ainakin on vielä hiomista merkkien näytössä ja vetovuorossa toimimisessa. Kapteenisto kuitenkin vaikutti varsin tyytyväiseltä nopeaan kehittymiseemme. Jospa viimeistään Pariisin porteilla yhteistyömme sujuu jo täysin kitkattomasti.  

Ryhmäajoamme pääset seuraaman tästä videosta: Joukkueen toinen yhteislenkki. Dronekuvauksesta vastaa Jyrki Mustonen. 

Viikonlopun aikana kävimme myös läpi pyörän puhdistuksen ja huollon niksejä sekä saimme monenmoista infoa tulevasta reitistämmekin. Ja siellähän se Mur de Huykin meitä odottelee matkan varrella.

kuva: Jyrki Mustonen

Siilinjärven-viikonlopun jälkeen jätinkin keltaisen kaunottareni Puijon Pyöräpisteeseen "500 kilometrin määräaikaishuoltoon". Pyörä on kyllä toiminut moitteettomasti, mutta vaihteistoa ja jarruja pitänee tässä vaiheessa uuden karheasta menopelistä hiukan säädellä. Etuvaihtaja alkoikin hieman epävarmasti toimimaan. Ammattilaisen diagnoosi oli löystynyt vaihdevaijeri: normaalia uusille pyörille. Stemmin eli ohjainkannattimen vaihdatin myös lyhyempään. Pääsen näin lähemmäksi vanhan pyöräni ajoasentoa eikä tarvitse tarpeettomasti kurotella eteen. Nyt vaan toivotaan ripeää toimintaa myös Postilta: toivottavasti Kusti polkee vauhdikkaasti Kuopiosta Nivalaan, että pääsen taas ajamaan keltaisella Bianchillani.

Tämän viikon lenkit olenkin siis ajellut vanhalla uskollisella valkoisella Bianchillani. Hyvin rullaa tämäkin ratsu edelleen. Pienemmästä runkokoosta johtuen ajoasento on toki hieman erilainen ja sen kyllä ajaessa huomaa. Tästä muuten tulee lähiviikkoina myyntiin kelpo kuntoilupeli jollekulle.

Iso asia huhtikuussa on meilla kotosalla ollut myös Päivikin yrityksen, Studio Luovinnon, toiminnan käynnistyminen. Avajaispäivää vietettiin noin viikko sitten ja vapunaattona Päivikki piti ensimmäisiä työpajoja Ylivieskassa. Käypä tutustumassa Studio Luovinnon sivuihin tästä. 

Facebookissakin on 5.5. saakka käynnissä arvonta sivuston tykkääjille ja jakajille.

Treenaaminen on sujunut huhtikuun aikana mukavasti. Hieronnan myötä myös lepopäiviä maltoin pitää aiempaa enemmän, eikä se ainakaan huonoa tee kunnolle. Levon kertymisessä myös SM-liigan playoffit ja Kärppien menestys ovat auttaneet kivasti: pelipäivänä ei meinaa lenkille ehtiä. Työmatkapyöräilyä pitäisi edelleen saada lisättyä. Sitä kautta saisi myös maantiepyöräilykilometrejä kasvatettua helposti, kun taittaisi matkat Bianchilla eikä menisi töihin suorinta tietä. Nyt työmatkapyöräilyksi merkityt kilometrit on taitettu maastopyörällä lyhintä reittiä pitkin ja kevyenliikenteenväylillä. Kapteeniston antaman tavoitteen mukaan huhtikuun lopussa piti olla kasassa 500 km maantieajoa, joten aikataulussa ollaan. Toukokuussa pitäisikin ahertaan ainakin tonnin verran.

Kuukausiyhteenveto huhtikuun liikkumisista: 

27 liikkumiskertaa, 36 tuntia 46 minuuttia, 695,70 km, josta

jääkiekkotuomarointia 2 kertaa, 2 tuntia 30 minuuttia,

spinningiä 4 kertaa, 3 tuntia 20 minuuttia,

uintia 2 kertaa, 2 tuntia, 4,1 km,

maantiepyöräilyä 14 kerta, 26 tuntia 20 minuuttia, 646,3 km

työmatkapyöräilyä 2 kerta, 1 tunti 24 minuuttia, 28,2 km

maastopyöräilyä  1 kerta, 1 tunti 14 minuuttia, 17,1 km

lepopäiviä 9

Takatalvi

sattui nyt sopivaan saumaan. Tänään oli hierontapäivä, ja nyt on helppo malttaa lepäillä pari päivää. 

Maaliskuun viimeisenä päivänä kävimme kävelemässä Iso-Sydänmaan perhereitillä. Kyllä täytyy kiitellä Nivalan Polku ry:n aktiivista porukkaa, joka pitää polun läpi talven kävelykunnossa. Oli mahtava ulkoilukeli pakkasyön jälkeen ja lumikengillä poljettu polku kantoi hienosti. Nastalenkkareilla oli hyvä kulkea. 

Ensimmäisen lenkin maantiepyörällä pääsin tekemään jo maaliskuun puolella. Vaikkei hyvältä tuntunutkaan navakan tuulen ja hieman uudenlaisen ajoasennon vuoksi, niin mukavaa oli ja hyvin Bianchi rullasi.

Viime viikonlopun keväisinä päivinä pääsin jo kunnolla maantiepyöräilyn makuun. Kevään kolmas ja neljäs lenkki uudella pyörällä alkoivat jo vähitellen tuntua kunnon kammenkäännöltä. Ennen sunnuntain lenkkiä tein pieniä säätöjä satulan asentoon - eikä ainakaan huonompaan suuntaan ajoasento muuttunut. Vielä on pohdinnassa lyhyemmän stemmin vaihto, mutta katsellaan nyt onko toimenpiteelle tarvetta. Kokonaiskilometrimäärä meni jo yli sadan, enää vajaa 2400 kilometriä pitäisi ennen starttia kerätä. Täytyy vähän tahtia tiivistää.

Youtubesta muuten löytyy aivan loistava Velogi - Pyöräilevä videoblogi, josta löytyy oivia vinkkejä kaikille pyöräilyharrstajille pyörän säädöistä ja huollosta. Linkki vie vlogiin, jossa kerrotaan maatinepyörän ajoasennon säädöistä. Suosittelen. 

Reilu viikko takaperin tällä Rynkeby-pyöräilijällä oli joulu. Sain tiimin ajokamppeet kotiin. Kyllä on komiaa ja keltaista. Nyt näkyy kaivolta kotiin saakka! Liikenteessäkään ei pitäisi nyt jäädä huomaamatta.

Vajaa kuukausi on enää aikaan TEAM Rynkeby - God Morgon -koulujuoksuun, johon Nivalassakin osallistuu kahdeksan alakoulua ja yli 900 oppilasta. Koululaisilla on mahdollisuus kerätä pikkusponsoreita ja juosta tai kävellä tunteroinen ennakkoon määrätyllä reitillä. Sponsorit maksavat sovitun sponsorisumman Aamusäätiön tilille. Kiitos Erkkilän, Junttilan, Haikaran, Järvikylän, Karvoskylän, Malilan, Kyösti Kallion ja Haapalan koulut! 

Koko Suomessa koulujuoksuun osallistuu 121 koulua ja 30333 oppilasta. 

Materiaalit ja juoksijoiden mehut ovat jo Nivalaan saapuneet, lähipäivänä jaan ne kouluille. Toivotaan, että juoksijat saavat sponsoreita mukaan: pienistä summista tällä joukolla kasvaa merkittävä lahjoitus Aamusäätiön työhön. 

Lopuksi perinteinen kuukausiyhteenveto maaliskuun liikkumisista: 

31 liikkumiskertaa, 36 tuntia 49 minuuttia, 231,50 km, josta

hiihtoa 13 kertaa, 14 tuntia 11 minuuttia, 159,10 km (vapaata 3 h 20 min, 47,1 km),

jääkiekkotuomarointia 4 kertaa, 6 tuntia 23 minuuttia,

spinningiä 5 kertaa, 5 tuntia 45 minuuttia,

uintia 3 kertaa, 2 tunti 30 minuuttia, 4,9 km,

maantiepyöräilyä 1 kerta, 1 tunti 1minuuttia, 24,1 km

työmatkapyöräilyä 1 kerta, 57 minuuttia, 15,7 km

jääkiekkoa 1 kerta, 1 tunti 27 minuuttia

kävelyä 3 kertaa, 4 tuntia 31 minuuttia, 27,9 km

lepopäiviä 6

Viides pronssisponsori

on kauttani lähtenyt joukkuettamme tukemaan, kun kotimme remontin ripeästi ja taitavasti tehnyt Raksatek liittyi mukaan.

Raksatekin myötä itselleni asettamani tavoite yrityssponsoreiden osalta täyttyi. Nämä tukieurothan menevät kokonaisuudessaa Sylva ry:lle ja Aamusäätiölle.

Kiitos Nivalan kaupunki, Liikuntakeskus Uikko, Aina-keittiöt, Edux oy ja Raksatek oy. 

Myös omalle Sylva-tililleni lahjoituksia on kertynyt hyvää tahtia. 

Kiitos yritysponsoreiden ja yksityislahjoittajien lupaukseni on nyt lunastettava, niinpä matkani kohti Pariisia alkaa juhannuksen jälkeen Nivalasta. Pyöräilen ensin yksin Jyväskylään, jossa liityn joukkueemme matkaan ja jatkamme yhdessä Helsinkiin, johon kaikki Suomen 7 tiimiä kokoontuvat yhteiseen lähtötapahtumaan 28.6. Helsingistä matkaa jatkuu laivalla Saksaan ja edelleen polkien Pariisin, johon saavumme lauantaina 6.7.

Sponsoreita ja lahjoittajia kaivataan kuitenkin edelleen. Työ syöpätutkimksen ja syöpään sairastuneiden lasten perheiden parissa vaatii panostuksia.

Keskiviikkona taisi olla aika heittää hyvästit tämän talven hiihtelyille Nivalan lakeuksilla. Rimpinevalla onkin ollut hienot kelit hiihdellä valoisina kevättalven iltoina: hanki kantaa ja jäätynyt pintaa luistaa hienosti. Myös latu-ura oli hyvässä kunnossa: tiistaina perinteisen ura ja keskiviikkona luistelubaana, kun tuiskulumi oli tukkinut pertsauran. Jos sääennuste huomiselle pitää paikkansa eikä tuuli ylly liian kovaksi,  aloitan tutustumisen keltaiseen kaunokaiseen ja lähden maantielenkille. 

Liikunnan lisäksi tälle viikolle on mahtunut muutakin ekstriimiä. Keskiviikkona pääsimme koko Haapalan koulun opettajakunta tyhyilemään ja kikyilemään rentouttavissa merkeissä. Meidät kutsuttiin testamaan Päivikin kohta aloittavan yrityksen Studio Luovinnon kurssipalettia. 

Kovin oli tarkkaa puuhaa. Kieli keskellä suuta ja keskittyneesti lankatöitä aloiteltiin.

Pikkuhiljaa makramesulka alkoi hahmottua hieman kömpelömmissäkin käsissä...

...ja tunnelma vapautui, kielen kannat vapautuivat ja nauru raikasi.

Toiset on vaan hiukan nopeampia kuin toiset. 

Köyhän miehen grafiikkaakin saimme kokeilla, vaikka kiire alkoikin jo hieman päälle painaa.
-Mahtava iltapäivähetki! Oikein hyvää työyhteisötoimintaa, totesi testiryhmä.

Lomaako?

Hiihtoloman alkupäivät vierähti remonttihommissa - tai oikeammin remonttihommia ihaillessa. 

Raksatekin ammattimiesten työtä on kiva katsoa. Monenmoista apua oli toki talonväestäkin: mukava oli miesten tulla aamuisin siistitylle työmaalle, välillä kuskattiin listoja kaupan ja työmaan väliä ja haettiin kynnyspuita tai etsittiin Aina-keittiön osia isosta kuormasta.  Parempi lomalaisen on kuluttaa aikaansa noihin kuin palkatun työmiehen.

Hyvä oli, ettemme pohjoisen rinteisiin suunnanneet. Siivoushommat olisivat kotiinpalaajia remontin jäljiltä odottaneet. Nyt saimme loppuviikon ja viikonlopun laitella tavaroita paikoilleen ja siivoilla. Iso apu oli Rovaniemeltä "lomailemaan" tulleista vanhemmista muksuista ja keskiviikkona Pohjanmaalla pyörähtäneistä savolaissukulaisista.

Talon väki on kyllä remonttiin tyytyväinen. Koti on kuin uusi. Ja aiempaa lämpimämpikin: kiitos uusien Edux-ovien ja niiden kunnollisen asennuksen. Myös lattiaan valitsemamme vinyylilankku tuntuu laminaattia lämpimämmältä.

Tällä viikolla vielä vaihdetaan etelä- ja länsipuolen auringon paahteen, tuulten ja sateiden ravistamat puuikkunat ulkopuoleltaan alumiinisiin ikkunoihin. Sitten alkaakin remontti olemaan valmis. Jokohan siinä seuraavaksi 20 vuodeksi olisi?


Tuli lomalla onneksi myös liikuttua. Maanantaista sunnuntaihin liikuntaa kertyi kaikkiaan 11 tuntia 35 minuuttia - ei paha. Lajivalikoimassa oli tällä viikolla hiihtoa, spinningiä, jääkiekkoa ja kiekkotuomarointia. Perjantain huilailin kokonaan.

Äkkiseltään saattaa tuntua, että lomalla ei ole ehtinyt ollenkaan lomailemaan, mutta ainakaan työasiat eivät pyörineet missään vaiheessa mielessä. Loma teki siis tehtävänsä.

Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että lumentulo riittäisi. Maantielle alkaa miehen mieli halajamaan. Toivotaan, että huhtikuun alussa tiet ovat jo niin sulat, että Bianchin voi nostaa työhuoneen seinältä mittaamaan asfalttia. Juhannukseen mennessä saisi olla 2500 kilometriä ajokilometrejä kerättynä.

Helmikuulta hiihtolomalle

Helmikuu on takana, talven selkä on taittunut ja päivä pitenee kovaa kyytiä. Viime viikollahan kevätkin näytti jo tulevan ja maantien reunatkin sulivat siihen malliin, että pyöräilyn himokin pääsi mielessä pilkahtelemaan. Viikonloppu kuitenkin kaiken muutti - talvi pitää edelleen pintansa.

Loma starttasi lauantaina Flowfitin maratonspinningillä, joka muodostui tälläkin kertaa kolmesta kolmen vartin tunnista. Kammenkiertoa omaan tahtiin hieman alkuun ja tuntien välissä niin, että polkemista kertyi kaikkiaan kaksi ja puoli tuntia. Oli aika hapokkaat tunnit! Jospa jerkku taas hieman reisissä kasvoi.

Spinningin jälkeen suuntasimme auton nokan koti Oulua pienelle viikonloppulomaselle. Kannustimme Kärpät rutiinivoittoon lappeenrantalaisvieraasta. Kärppien faniryhmä piti ottelun jälkipuoliskolla oikein mainiota metekkaa. Alkupuoli ottelusta meni mielenilmauksen vuoksi varsin hartaan hiljaisissa merkeissä.

Pidempään matkaan ei tällä lomalla ole aikaa. Loppuloma menee remontin viimeistelyä odotellessa, paikkoja siivotessa ja toivottavasti tavaroita paikoilleen asetellessa.Yritän toki pysyä pois Raksatekin Mikon ja Juhon jaloista. Sitten opetellaankin loppukevät löytämään tavaroita kovasti uudistuneesta keittiöstä. Keittiön ja remontin tiimoilta sain myös mukavia sponsoriuutisia, kun Aina-keittiöt lähti joukkueemme pronssisponsoriksi tukemaan Sylva ry:tä ja Aamusäätiötä.

Henkilökohtainen Sylva-tilini on saavuttanut keräystavoitteen: 1500 euroa on ylittynyt!. Suurkiitos kaikille lahjoittajille! Keräys on toki vielä auki, vielä ehtii maniosti mukaan. Yrityssponsoreita kaivataan vielä, että Bianchi aloittaa matkansa Pariisiin Nivalasta saakka.

Lomalla on tarkoitus toki myös ulkoilla. Säät näyttävät talvisilta, joten latu kutsuu. Tarkotus on pertsailla hyviä pk-lenkkejä. Oulun-matkalta mukaan tarttui myös uudet pertsasauvat. Siirryin sauvojenkin osalta Atomicin talliin.

Tätä kirjoittelen jäähallin pihalla. Vanha harrastus, naisjääkiekko, toi minut Haapavedelle. Ei toki enää valmentamaan vaan kuskaamaan. Viivin ja Viljan vakikuski lähti lomailemaan ja lentsu kaatoi Viljan petiin, niin isukin oli lähdettävä kuopusta kuskaamaan.

Yhteenvetoa helmikuun liikkumisista: 

23 liikkumiskertaa, 27 tuntia 29 minuuttia, 154,90 km, josta 

hiihtoa 12 kertaa, 13 tuntia 13 minuuttia, 152,90 kilometriä (pertsaa 1h 25min, 21,1 km), jääkiekkotuomarointia 7 kertaa, 10 tuntia 52 minuuttia,

sisäpyöräilyä 4 kertaa, 4 tuntia 46 minuuttia,

spinningiä 3 kertaa, 2 tuntia 24 minuuttia,

uintia 1 kerta, 59 minuuttia, 2 kilometriä, 

lepopäiviä 8

Maaliskuulle pitää tuntimäärään saada lisäystä selvästi, lepopäiviäkin toki kannattaa pitää. Työmatkapyöräily pitäisi myös aloittaa.

Selkäviikkojen helmihetkiä

Viikko sitten vierailin Kuopiossa Liigan ja Sylva ry:n yhteisen #erätauko-kampanjan merkeissä. Olimme joukkuekavereiden ja paikallisen syöpäyhdistyksen kanssa lipaskerääjinä KalPa-Ilves -ottelussa. Kansan käsi oli karttuisa ja kannustavia kommentteja hienosta keräyskohteesta ja mahtavasta pyöräilykampanjasta satoi sieltä ja täältä. Mukava oli nähdä joukkuekavereitani Jukkaa, Jukkaa ja Pekkaa, mutta perjantai-illan kohokohta oli kuitenkin keräyskierros Niiralan montun aitioissa ja Hannu Kapaselta saamamme lämmin vastaanotto ja erittäin suopea suhtautuminen keräykseen.

Koko reissun huippukohta oli kuitenkin ensitreffit uuden pyöräni kanssa.

Puijon Pyöräpisteen pojat olivat tämän kaunottaren koonneet minulle valmiiksi, ja sain sen lauantaina mukaani Nivalaan.

Nyt odotellaan malttamattomana kevättä, teiden sulamista ja ensimmäisiä lenkkejä. Mahtuipa viikonloppuun myös helsinkiläisnuorison vierailu maaseudulle. Pihasauna lämpeni ja Bianchia ihailtiin.

Myös viime perjantai oli hieno päivä: esikoinen tuli käymään kotona ja toi tullessaan painotuoreen kasvatustieteen gradunsa: poika on viittä vaille kasvatustieteen maisteri ja luokanopettaja. Vielä on tuoreessa muistissa sekin ilon ja onnen päivä vajaan viiden vuoden takaa kun posti toi Lapin yliopistolta kirjeen, jossa ilmoitettiin opiskelupaikan saamisesta. 

Perjantaina myös kuopuksemme tanssi Wanhojen tanssit lukiolla. Hienoa oli katsoa oman tyttären ja muiden nuorten rentoa ja hyväntuulista tanssia ilman turhaa jännitystä ja pönötystä. Kovan työn ovat nuoret ja heidän opettajansa tehneet, ja aherrus purkautui upeana ja iloisena tanssina. Meinasi isänkin mieli herkistyä - nyt ovat kaikki lapsemme tanssinsa lukion Wanhoina pyörähdelleet.

Liikuntaa helmikuun alkupuoliskolla on kertynyt maltilliset 17 tuntia. Lajeina hiihtoa, luistelua kiekkotuomaroinnin merkeissä, spinningiä ja uintia. Hiihto on ollut keleistä johtuen pääosin perinteistä, mutta pari luisteluhiihtolenkkiäkin olen päässyt tekemään. Lepopäiviä on kerytnyt jo viisi, joista neljä neljä kahdessa kahden päivän jaksossa hieronnan ja edellä mainitun Kuopion-reissun vuoksi. Pikkuhiljaa pitäisi ruveta treenien kestoa venyttämään yli kahteen tuntiin, jopa kolmeen. Maaliskuun alun spinningmaratonista on hyvä aloittaa. Itselleni olen myös luvannut aloittaa taas työmatkapyöräilyn hiihtoloman jälkeen.

Keräystavoitekin on täyttymässä. Vielä kuitenkin tarvitaan lahjoituksia. Tavoitteesta puuttuu 105 euroa. Myös varmistuneita yrityssponsoreitakin puuttuu vielä pari, mutta pikkuhiljaa pitää totutella ajatukseen, että Pariisin-matkani alkaa Nivalasta. 

Kiitos kaikille jo Sylva-tiliäni kartuttaneille! 

Kotona alkaa taas myllerrys. Ensi viikolla Raksatekin pojat taas pistävät hyrskyn myrskyn ja remppaavat alakerrassamme olohuoneen, vierashuoneen ja keittiön. Kuvia remontista pääset seuraamaan varmasti blogissani, mutta myös Päivikin ylläpitämällä Villenranta Instagram-tilillä.

Skinien ja aurinkoladun lumoissa

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Tuhannet timantit loistavat hangen pinnalla. Lakeudellakaan ei tuule. Työviikko on takana. Some ilmoittaa: "Aurinkolatu ajettu." Sukset autoon, äkkiä Vinnurvaan ja ladulle. Voiko hienompaa viikonlopun aloitusta ollakaan.

Rimpinevan aurinkolatu näytti tänään parastaan: komeat maisemat, hieno keli ja hyväkuntoinen latu, kuntoilijan paratiisi. Tänään hiihdimme vain reippaat 13 kilometriä: teimme lenkin Vinnurvasta alkaen. Jos lumitilanne vielä hitusen paranee ja pakkanen lauhtuu, pääsemme kiertämään saman lenkin kotiovelta alkaen: sitten matkaa kertyykin 30 kilometriä ja hiukan korkeuseroakin, kun kiipeää keskustasta Pyssymäelle. Täytyy kohotella vielä hieman kuntoa ennen tuota ponnistusta. En muuten pertsalla ole sitä vielä koskaan tehnyt, luistelemalla useinkin

Tammikuun aikana olen ihastunut vuoden vaihteessa hankittuihin Atomicin skin- eli karvapohjasuksiin.  Viime talvena taas vuosien tauon jälkeen hiihtelin hiukan perinteistä. Totesin sen olevan minulle  sopivampi tyyli pakkaskeleillä. Nihkeä luisto ei haittaa perinteisellä tyylillä lähellekään yhtä paljon kuin luistelutyylissä. Pakkanen ei pure yhtä kipakasti ja perinteist hiihtäessä voi myös pukea paksummasti vaatetta päälle hiihdon liikaa kärsimättä. Sykettäkin on huomattavasti helpompi kontrolloida ja pertsaa on helpompi hiihtää hitaasti.

Luistovoitelun sijasta päähuomio piti keskittää pitovoiteluun. Skinit poistivat tämänkin huolen. Ainakin pakkaskeleillä pitoa löytyy. Nyt on hiihtoharrastus helppoa. Menkäähän ihmiset nopsasti asiantuntevaan urheilukauppaan ja hankkikaa skinisukset. Hiihtäminen on parasta kuntoilua.

Itse kun ostin skinisukset, sain kauppiaalta takuun: sukset saa palauttaa, jolleivät ne toimi. Skinien valinta onkin tarkkaa puuhaa. Suksen profiili ja jäykkyys pitää olla juuri oikea. Päivikin Taisto-enon ja Tero-kauppiaan kanssa valinta onnistui nappiin. Ei tarvinnut Atomiceja hyllyyn palauttaa.

Yhteenvetoa tammikuun liikkumisista: 

30 liikkumiskertaa, 34 tuntia 40 minuuttia, 128,40 km, josta 

hiihtoa 9 kertaa, 9 tuntia 38 minuuttia, 106 kilometriä (pertsaa 6h 34min, 65 km), jääkiekkotuomarointia 8 kertaa, 10 tuntia 44 minuuttia,

sisäpyöräilyä 4 kertaa, 4 tuntia 46 minuuttia,

spinningiä 3 kertaa, 2 tuntia 30 minuuttia,

uintia 3 kertaa, 2 tuntia 49 minuuttia, 5,2 kilometriä, 

kävelyä 2 kertaa, 2 tuntia 47 minuuttia, 16,7 kilometriä

jääkiekkoa 1 kerta, 1 tunti 23 minuuttia,

lepopäiviä 7, joista 6 peräkkäin flunssan vuoksi.

Helmikuussa varmaankin lepopäivien tasaisempi jakautuminen olisi suotavaa...