tiistai 3. toukokuuta 2011

Voi kauhia

itse tätä kyllä melkein kerjäsin, nimittäin juoksun videoimista... Juu sitä saa mitä tilaa.
Videoitiin juoksukoulussa ja analysoitiin.
Nyt on täällä niin mieli maassa ja alakuloinen. Sellaista lyllerrystä se oli mun juoksu, ei mittään muuta.
Kehoittivat tekemään vatsalihasliikkeitä, että lantion asento paranisi ja minä kun olen luullut liikkuvani monipuolisesti.
Voi kökkö!
Viimeviikolla perjantaina en viitsinyt lähteä lenkille ja tein lenkin sijaan maratoonarin lihaskuntojumpan, joka sekin meni ihan pois tiehensä helposti. Silloin olin hyvilläni kun luulin lihaskuntoni parantuneen. Lauantaina juoksentelin pk lenkin Kiekolla 7 km ja kiihdyttelin vauhtia lopuksi.
Vappua juhlittiin hyvän kaverin synttäreillä, joten siinä meni sunnuntailenkki sitten. Saa kai olla vapaatakin välillä, mulla nyt vain näitä vapaita on ollut.

Hirmuisesti mietityttää, että mitä nyt?
Jos vain juoksentelisin omaksi ilokseni, niin ei tarvitsisi tänne kaikkea repostella. Elämä olis paljon helpompaa, eikä olis syyllinen olo kun jäi taas yks sunnuntain pitkä lenkki väliin. En usko kehittyväni juoksutekniikassa enää, eikä vauhtiakaan tule lisää, kun aika ei juuri nyt riitä millään niin paljoon treenaukseen kuin tahtoisi.
Tästähän alkaa muodostua kamala kriisi.
Haluaisin niin...muttaku, eiku... On kai päivä vielä huomennakin?

4 kommenttia:

  1. On se päivä vielä huomennakin! =)
    Itseasiassa eilen mietin omalla lenkilläni että oispa kiva nähdä miltä se mun taaperrus näyttää. =D Tiedän että se ei oo kovin sulavan näköstä selkäkivuista johtuen, mutta silti ois kiva nähdä tarviiko mun ruveta juokseen metässä ettei tarvii hävetä silmiään päästään...

    VastaaPoista
  2. Hei älä kriisiydy vaan nosta pää pystyyn vaan! Nyt tiedät miten tilanne korjataan eli vatsalihashommiin!

    Meidän seuran juoksutekniikkaohjaajakin kertoi hämmästyneensä, kun huomasi omalta videoltaan samat virheet joita korjaili muiden juoksussa. Kaikilla löytyy jotain parannettavaa.

    Mä oon menossa videokuvaukseen ensi lauantaina, ja uskon saavani pitkän listan parannusehdotuksia.

    Eikä pitkän lenkin väliin jättämisestä mitään huonoa omaatuntoa tarvitse kärsiä; ei kukaan ole kone. Ja levossa se kunto nousee...

    VastaaPoista
  3. Elä vaivu kriisiin! Tuottaahan se juokseminen sinulle kuitenkin koko ajan iloa, eikö? Kaikesta liikkumisesta saa terveyttä sekä ruumiille että mielelle. Juoksutekniikkaa, vauhtia yms. voi kehittää oman ajan ja voimien mukaan, mutta eihän sillä ole mikään kiire. Teet vaikka niitä vatsalihasliikkeitä, ja katsot, mihin se johtaa. Vaikka täällä kirjoitatkin, ethän sinä meitä varten juokse, vaan itseäsi. Eikä se juoksu ole maailman tärkein asia, vaikka se kivaa onkin. Minusta sen pitää olla kivaa, koska silloin tulee lähdettyä lenkille aina uudestaan. Kun ohjelmassa on muuta, voi jättää väliin lenkin tai kaksi. Tai vaikka kymmenen, ei siihen mikään kaadu.

    Juokse siis nimenomaan omaksi iloksesi!

    VastaaPoista
  4. Hei vaan Michelle, juu tänään oli tosiaan uusi päivä ja muistin kaiken sen miksi oikeastaan juoksentelen.

    Kiitti tuesta Pia ja lohdutuksen sanoista. Sitä vain haluaisi olla niin täydellinen.

    Totta Mitzy, joka sana! Juuri olen juossut metsässä ja muistanut miksi juoksen ja kaikki on taas ok!

    VastaaPoista