Ihanaa vaihtelua

tähän "puurtamiseen" pyöräilystä.
No siis juoksun aloittaminen on tuntunut jotenniii...ööö...
motivaatio on hukassa. Tavoite puolikkaalle ehkä turhan korkialla ja yksin treenaaminen maistuu puulle :( minkäs teet?
Tiistaina, kun lunta pyrytti 15 cm lissää, ei oikein loskainen keli innostanut juoksentelemaan.
Tein askelsarjat ja kahvakuulajumpan.
Eilen oli ajatus juosta vauhtileikitellen, mutta PÖH! meni pyllylleen se lenkki.
Kiekollepäin kun läksin, niin Ylivieskasta tuuli hirmuinen puhuri ja valkea seinämään törmäsin (raekuuro) kääntyessäni Ylivieskantietä kohti. Pulmusparvi värjotteli siellä myrskyssä myös. Ei kai juoksu ilmoista ole kiinni, mutta olin ihan veltto. En vain saanut vauhteja irti itsestäni. Jolkuttelin sitten tasavauhtisen Kiekko-Niskakankaan lenkin, eikä oo sykkeissä saati sitten vauhdeissa mainostamisen varaa (no 9,29 km kuitenkin)
Sunnuntain pitkän lenkin jälkeen vasen pakara oli tiukalla, mutta sain sen auki kohdevenyttelyllä.
Sitten ilmeisesti sama kohta ärsyyntyi kahvakuulailusta ja oli ihan kipiä, kun yritin vauhdikkaampaa juoksua.
Onneni oli tämän päivän auringonpaiste ja peräti 4 astetta lämmintä.
Pyörällä, pyörällä järven kiertoon.
Nyt keskityin jo lähteissä napsauttamaan klossit lukkoon, jees :D vauhti oli heti ihan eri lukemissa.
Näyttää olevan ihan tottumis kysymys se painaminenkin (strateginen paikka), nimittäin 22 km meni nyt ihan ilman pysähtymisiä ja ajoasentokin oli mielestäni kelvollinen. Kädetkin pysyivät hetkittäin koukussa ;)
Sykemittari näyttää yllättäen keskisykkeeksi 141.Yllättäen siksi, että polkeminen tuntuu niin unelmaisen keviältä, eikä huomaa sykkeen nousua ollenkaan.
Mittarin käyttö kai pitää vielä opetella, kun osaan saada siitä vain totalit.

Jospa tässä alkaisin suunnitella uusia reittejä: Haikara-Välikylä-Padinki ja Maliskylänlenkki voisivat olla seuraavat valloitukset. JEES!