maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kostea helle

ja ukkospilvet pyörivät niin tiiviisti pyöräilyreittieni varrella, etten oikein uskalla lähteä lenkille, ainakaan vielä. Sen verran näyttää jyrinässä olevan taukoa, että uskallan blogin päivittää.
Ehkä lauantain vauhdista kertoo sekin, etten ole ollut  pyöräilyn jälkeen kipeä mistään, reidet olivat pikkuisen hapoilla kotimatkan jälkeen, muttei sen kummempaa.

Tuo kilometrikisa on paha kiusa. Kun on vaarassa kakkostilan menetys, miettii koko ajan, että pitäisikö pikkulenkki käydä heittämässä. Olen kuitenkin päättänyt, että Monarkki ja Bianchi saavat mennä menojaan, jos menevät, minun täytyy alkaa treenaamaan muutakin kuin pyöräilyä...tosin 2000 km on niin lähellä (1770 km jo pyöräilty) että kyllähän se piakoin pitää rikkoa.
Huomenna varmaan luvassa aika nihkeän hikinen pumppi.

Pikkuisen täytyy loppuun arvostella lehtien linjauksia, kun kovasti ihmetytti lehtien olematon uutisointi Onnin kierroksesta eli 24 tunnin juoksusta kapinaviikon aikaan.
Ultralajit ovat harvinaista herkkua urheilijoille ja yleisöllekkin, koska niitä järjestetään niin vähän. Mielestäni juoksijat tai ainakin voittajat olisivat ansainneet kunnon lehtijutun, vähintäänkin haastattelun kuvineen. Mutta vain pieni maininta Nivala-lehdessä, samalla linjalla Kaleva.

Luullaanko toimituksessa, että tätä lukijat haluavat?  Tällaisesta mm-mittelöstä tehdään puolensivun juttu. Ok, harmitonta kesähupaa, menköön, MUTTA ansiokkaampia kisoja ei sovi tällälailla sitten ohittaa!
 

Pierun SM-kisojen voittaja: ”Aina törisee”

Ensimmäisten pierun SM-kisojen voittaja Pasi Suontausta kuvaili suoritustaan normaaliksi.
Pasi Suontausta (oik.) voitti ensimmäiset pierun SM-kisat Utajärvellä.

2 kommenttia:

  1. Kyllä Bianchin pyöräilykilometrit vähenivät, kun pyöräretki saatiin tehtyä. Mutta Monarkille saadaan varmaan sanoa "kutbai" molemmat sillä on se sellainen maantiekiitäjä tuon pyöränsä kanssa.
    Ahvenanmaan pyöräreissu oli kyllä suosittelemisen arvoinen. Paljon jäi meillekkin vielä käymättömiä paikkoja, joten sinne vielä palataan toisena kesänä. Mutta ylläri oli se miten mäkistä siellä oli. Oltiin luultu maastoja tasaisemmiksi. Siellä sai kyllä alamäissä melkoiset kyydit, kun vain olis ollut päätä lasketella niitä. Itsellä 55km tuntivauhti oli se mitä just ja just uskalsi suorassa alamäessä laskea. Miesten päätä ei kyllä vauhti pakottanut. Olihan se sellainen reissu, vauhtia ja vaarallisia tilanteita:)

    VastaaPoista
  2. Juu, Maradonna, yritän tyytyä osaani KOLMOSENA ;) kunhan sen sijan taas nappaaan :D
    Kyllä alkaa kutkutella pyöräreissu Ahvenanmaalle, pitäisiköhän ensi kesäksi alkaa kaavailla!
    Tuosta vauhdin hurmasta vielä sen verran, että botnia pyöräilyssä yhdessä mäessä vauhti kiihtyi 47 ja vasta mäen alla huomasin että hienot vauhtilukemat :O Mukava olis joskus päästä laskemaan vaikka viittäkymppiä... en tiiä kestäisikö pää lujempaa vauhtia.

    VastaaPoista