Uskon vahvistusta

Minä tein sein. Kenraaliharjoitusviikonloppu: kaksi päivää ja yli 400 kilometriä.
Varakapteeni-Terhin sanat viikonlopun päätteeksi: "Tämän viikonlopun selvitettyänne pyöräilette helposti Pariisiin. Nyt vaan lepoa ja paljon jäätelöä, niin homma hoituu."
Usko vahvistui: jospa minä sittenkin. Edes Keski-Suomen ja Pohjois-Savon mäet eivät tasamaan tallaajaa hyydyttäneet.

Lauantaina ajoimme Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalta Uuraisten, Saarijärven ja Karstulan kautta Viitasaarelle noin 210 kilometriä.

Sunnuntaina matkattiin 195 kilometriä Viitasaarelta Vesannon, Karttulan ja Suonenjoen kautta takaisin Konnevedelle.

Kahteen päivään mahtui koko suomalaisen kesäsään kirjo. Lauantaiaamuna lämpö oli hiukan toistakymmentä astetta ja tihkusade. Päivän mittaan taivas kirkastui ja ilma lämpeni sortsi- ja t-paitalukemiin. Sunnuntaina saimme ajella koko päivän hienossa kesäsäässä, lämpötilakin hätyytteli hellerajaa. Omilla lenkeillä lauantain kaltainen pieni tihkusade ei kovastikaan haittaa, mutta ryhmäajossa totuus iski sanamukaisesti vasten kasvoja. Edellä ajavan takarattaasta nousi komea hiekansekainen vesisuihku suoraan naamalle: kaksi tuntia siinä suihkussa ja kasvojen kuorintahoito oli valmis. Onneksi tihku loppui ja tien pinta kuivui puolimatkassa.

Sade ja märkä tien pinta toivat myös omat huolensa pyörän tekniikalle. Vaihteiden toiminta heikkeni. Vähillä teknisillä murheilla sadeosuudestakin kuitenkin selvittiin. Omassa pyörässäni lauantaiaamun aikana etuvaihtaja herkesi toimimasta, mutta mekaanikko-Late kiristi hiukan vaijeria tauolla ja taas toimi. Säätäkin suurempi ongelma ensimmäisenä päivänä oli oma taitamattomuus vaihtamisessa tai tarkemmin sen ennakoinnissa. Tasamaan pyöräilijä ei aina muista vaihtaa pienemmälle eturattaalle ajoissa, ja kun kesken mäen lähtee vaihtamaan, on riski ketjun putoamiselle suuri. No, Keski-Suomi ja Pohjois-Savo opettivat - toinen päivä sujui jo mallikkaasti.

Oma jaksaminen kahden pitkän ajopäivän aikana oli positiivinen yllätys. Kaksi päivää vetoryhmässä meni hyvin. Omilla vetovuoroillani jaksoin varsin mainiosti. Yllättävää - ennakkovaroituksista huolimatta - oli että, alamäet, varsinkin pitkät ja loivat, ovat kaikkien kovimpia pätkiä vetureille, kun yritetään maksimoida takana tulevien peesihyöty. Huomattavasti Kallaveden kierrosta  harvemmin kuitenkin takaa kuului lisävauhti- tai hidastamispyyntejä vetovuoroillani. Omalla kohdallani ei isoja ongelmia päivien aikana tullut. Pieni hiertymän alku etureiden seutuville ja toisen päivän loppupuolella kengät hieman puristivat. Hiertymään auttaa talkki ja kenkiä pitää pitkinä päivinä muistaa löysyttää päivän mittaan. Kahdensadan kilometrin ajossa takapuoli on sen verran  kovilla, että mieluusti ajelee välillä ylämäkiä seisaaltaankin.

Iso kiitos pitkien päivien onnistumisesta menee kyllä huollolle. Viikonloppuna oli ensimmäistä kertaa koko huoltoryhmä joukkueemme matkassa. Ryhmä toimi kuitenkin kuin olisivat ikänsä sitä hommaa tehneet. Kolme huoltotaukoa molempina päivinä takasivat sen, että nälässä ei meidän pyöräilijöiden tarvinnut matkaa taittaa. Kenraaliharjoitusviikonlopun huoltoon ruokatarvikkeita lahjoitti myös Nivalan S-market.

Tämä juhannuksen alusviikko menee nyt lepäillessä ja palautellessa eli kuntoa kohottaessa. Bianchi käväisi tiistaina Kokkolassa huollossa. Päällyrenkaat vaihdan vielä ja sitten kaunokainen on valmis Pariisin matkaan. Matkahan starttaa osaltani maanantaiaamuna kotipihalta. Omalle prologilleni saan mukaan myös saattajan. Kotamiehen Juha, paljasjalkaine stadilainen, lähtee ajamaan kanssani  pohjoisen Keski-Suome kautta Jyväskylään. Saarijärvellä matkaamme saattaa liittyä myös viime vuoden Rynkeby-veteraani Teemu Leivoaro, jonka viimekesäiset fb-postaukset Pariisin-matkalta innostivat minutkin hakeutumaan Rynkeby-tiimiin.

Hyvää juhannusta seuraajat ja pysykää matkankin aikana kuulolla. Facebookiin tulee kuulumisia matkan varrelta ja matkakertomuksen kirjoitan tänne blogiin, kun olen takaisin kotona heinäkuun toisella viikolla.