Sunnuntaina suurin osa joukkueestamme pyöräili legendaarisen Pirkan Pyöräilyn (217 km) pirkanmaalaismaisemissa. Itse en Tampereen seudulle saakka lähtenyt kesän pisintä lenkkiä heittämään, vaan maanantaina suuntasimme Pekan kanssa maakuntamatkalle Lamujärven ympäri.
 |
| Varjo-Pirkan reitti... ja ihan Nivalaan asti ajettiin. |
Aamu valkeni aurinkoisena, mutta tälle keväälle ja alkukesälle niin tyypillisen tuulisena. Tuulensuunta oli alkumatkaa ajatellen suotuisa. Lounaistuuli lähetti meidät matkaan kohti Kärsämäkeä ja Pyhäntää eli itään.
Ensimmäiset vaikeat hetket tulivat jo reilun kolmenkympin jälkeen, kun tuntui, että takapuoli puutuu aivan täysin. Hyvää ajoasentoa ei meinannut löytyä millään. Vajaan kympin kärvistelyn jälkeen oli onneksi ensimmäisen tauon paikka - Juustoportti Kärsämäellä.
Kunnon possumunkki kaiken muuttaa voi.
 |
| Nopeita hiilareita hitaille miehille |
Vaikeudet jäivät Juustoporttiin ja matka eteni vauhdikkaasti ja helposti kohti Pyhäntää Lamujärven pohjoispuolelta. Vauhtia yli 30 kilometriä tunnissa ja sykkeet alle sadan - tätä ei ole ennen tapahtunut. Kärsämäeltä lähtiessä näytti sään puolesta pahalta: tummat pilvet ympäröivät kaikki ilmansuunnat, mutta niin vain koko lenkin saimme ajella kuivilla teillä.
Lamujoen kesäkioskilla pysähdyimme taas tankkaamaan: kesän ensimmäinen pallojäätelö ja uskoisinpa, että myös suurin pieni pallo.
Pyhännältä käännyimme etelään kohti Kiuruvettä Lamujärven itäpuolitse . Tien päällyste oli aivan alkukilometreillä karkeahkoa, mutta parani matkan edetessä. Sivuvastainen tuuli ei juurikaan haitannut menoa mukavasti mutkittelevalla tiellä eikä liikenne häirinnyt matkantekoa eikä bioteknistä taukoa. Outoa tietä on mukava kulkea, kun ei tiedä jokaisen mutkan takaa avautuvaa maisemaa ja seuraava mutkaa tai tienhaaraa.
Aina ei ajatuksiaan paranisi sanoiksi pukea:
- Kylläpä on mukava tie ajella: hyvä päällyste, vähän liikennettä ja mukavasti mutkainen, totesin.
-Äläpä muuta virka. Tätä tietä kelpais ajella moottoripyörälläkin, vastasi Pekka.
Kuin taikaiskusta kaikki muuttui: maakunta vaihtui Pohjois-Savoksi, tie muuttui tikkusuoraksi ja mutkatkin kääntyivät mallille ylämäki-alamäki-ylämäki.
Viäräleukojen muassa ei oo muuta suoroo kuin tielinjaukset, päättelimme.
Kiuruvedelle saavuimme noin viidessä tunnissa ja matkaa oli takana 130 km. Lounastauon paikka, totesimme. Nopeasti vatsa täyteen ja uudelleen kampea kiertämään.
Kaikki Kiuruvedeltä Pyhäjärvelle matkanneet tietävät, että nyt oli edessä reissun kovimmat mäet. Mäkien lisäksi länteen suunnatessamme riesanamme oli voimakas sivuvastainen lounaistuuli. Miehet hiljenivät, mutta vauhti ei juurikaan. Hyvää tahtia jatkoimme etenemistämme pohjoissavolaisessa mäkimaastossa kohti Pekan anoppilaan Pyhäjärvellä, jossa tiesimme valmiiksi katetun kahvipöydän odottavan matkantekijöitä. Sutisen isännän ja emännän keittämät kahvit maistuivatkin oikein hyviltä.
Matkaa oli takana 160 kilometriä, elämäni pisin pyörälenkki siis. Pakarat ja alaselkä hiukan vihjailivat, että nyt oikeastaan riittäisi. Mutta matka jatkui!
Suurimmat mäet oli nyt kivuttu, mutta pahin vastatuuliosuus oli edessä. Pyhäjärvi -Haapajärvi -osuus oli kaikkein vaikein: dtuuli vastainen, takapuoli puutunut ja reidetkin jo voimattomat. Tuttu tie tuntui loputtomalta. Pitkä pätkä uutta päällystettä sentään helpotti matkaa, ollapa aina niin tasainen ajoalusta.
Kahdensadan kilometrin ajon jälkeen oli taas aika hiukan huilata, pysähdyspaikkana Haapajärven ABC. Vähän hiilaria tankkiin ja uudelleen satulaan. Tässä vaiheessa tuli myös todistettua että paremmin miehessä virta riittää kuin Polar V800:ssa: virran vähäisyyden vuoksi GPS meni pois päältä. Onneksi matkanmittaus on varmistettu pyörän omalla mittarilla. Ajosuunta muuttui luoteeseen eikä tuuli enää puhallellut aivan vastaisena, mutta kiusasi kyllä matkalaisia Autiorannan ja Karvoskylän aavoilla aivan tarpeeksi. Samoilla aavoilla näkyi ensimmäiset merkit märästä tien pinnasta: puolisen tuntia ennen meitä seudulle oli saapunut reipas sadekuuro. Yllättävänkin hyvävoimaisena pääsin kotipihaan ja ihan omin avuin pyörän päältäkin pois. Yllätinpä itseni positiivisesti. Hyvä jaksaminen kertoo myös onnistuneesta tankkauksesta ja kotonakn oli vielä kiire vessaan: ainakin tarpeeksi tuli juotua.
231,4 kilometriä ja 9 tuntia 24 minuuttia, oma varjo-Pirkka on suoritettu. Nyt saa mies ja Bianchi levätä lauantaihin saakka. Viikonloppuna viimeistellään reissukunto joukkueen kanssa Keski-Suomessa ajellen lauantaina himpun verran yli ja sunnuntaina hitusen alle 200 km.
Sitten pitäisi miehen olla valmis Pariisin-matkalle.
Lenkin aikana oli myös varmistunut jälleen uusi nivalalaissponsori joukkueellemme: Lasitek Oy lähti
joukkueemme tiimisponsoriksi.
Myös oma Sylva-tilini on saanut uusia lahjoittajia. Tulepa sinäkin mukaan.
 |
Tee lahjoitus tästä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti