Moni voi arvata, miksi tällainen kirja tarttui käsiini kirjaston hyllystä. Meitä kuntoilijoita on moneksi: Toisille riittää päivittäinen hölkkäily, jumppa tai punttis. Toiset haluavat asettaa tavoitteita ja rikkoa rajojaan; kokeilla mihin pystyy. Minä kilpailen itseni kanssa, asetan tavoitteita ja tähtään parempiin suorituksiin.
Juoksukoulun tavoitteeseen kirjasin alittaa 2 tunnin 10 minuutin aika puolimaratonilla.
Sen tavoitteen saavutin 16.7.2011
Isoa päänvaivaa ja harmistusta herättävät ne ihmiset, jotka luulevat tavoitteeni olevat palkintosijoissa. Mikään ei aiheuta yhtäsuurta mielipahaa, kuin soitto hienosti menneen juoksun jälkeen ja moitteet sijoituksista; "Eikö olisi ollut yhtään vara kiristää?!"
Kun aloittelin juoksuharrastusta nelisenvuotta sitten, tuhahtelijoita oli varsin paljon. Nykyisin moitteita kuulee vähän, mutta ne tulevat aina heti kisan jälkeen ja satuttavat.
Harjoitusmääräni ovat kasvaneet tasaisesti ja kehityn pikkuhiljaa. Jos sohvaperunaelämän muuttaa liikkuvaksi, tielle voi tulla yllättäviä stoppeja; kaikki lihakset eivät pysy kunnonkohotuksen kyydissä. Kirurgiset toimenpiteet ovat pysäyttäneet, mutta eivät ole lopettaneet liikkumista. Kärsivällisesti olen pitänyt taukoja, kuunnellut kehoani ja jatkanut treeniä. Luontaista lahjakkuutta minulla ei liikkumiseen ole, mutta sisukkaalla treenillä uskon saavuttavani vielä monia tavoitteita. Niiden saavuttaminen taas tuo voimia kestää muiden aiheuttama mielipaha.
Vielä Murakamin sanoin: " Äärimmäisiä ponnistuksia omissa rajoissa: se on juoksemisen olemus ja elämän vertauskuva."
Lukekaa, vaikka ette juoksisikaan tai juuri siksi, että ymmärtäisitte.
Ma ajassa 49:28,9
6.79 km
keskisyke 139 -palautus hipsuttelu
Tänään liikkuvuus- ja lihaskunto jumppa
Huomenissa jonkunsortin vetoja
Sunnuntaiksi pitäs löytää jostain kolmen tunnin lenkkikaveri!
Tuon haen käsiini, miehelle ja itsellenikin :) kiitos vinkistä! Toivotan tsemppiä, omille tavoitteillesi, ihailen sitkeyttäsi ja asennettasi. Ymmärrän hyvin, jos typerät kommentit harmittavat. Tulevatkohan niitten suusta, jotka ovat pohjimmiltaan kateellisia siitä, miten voimakastahtoinen nainen sinä olet? Ajattelen sua usein silloin, kun itse hölköttelen lenkkipoluilla ja haaveksin reippaammasta menosta. Halaus.
VastaaPoistaTuosta kirjasta oon kuullut ennenkin, pitäisipä lukea.
VastaaPoistaMää oon alottanut noita juoksukouluja vaikka kuin monesti, mutta aina se tyssää jossain vaiheessa, kun en vaan oo koskaan päässy sellaseen vaiheeseen, että se oikeesti tuntuis hyvältä. Muuten oon kyllä aina liikkunu paljon ja liikun edelleen, mutta tuo juoksu on kyllä sellanen seinä mitä en oo päässy selättämään ;)
Oisko vinkkejä? Miten ite alotit ja aloit nauttia juoksemisesta?
Oi Satu! Hallaus tähän saumaan tuntui ihan luissa ja ytimissä, kiitos! :) Mites tänä vuonna, tuleeko miehesi HCM:lle, että saisin
VastaaPoistasinutkin kannustusjoukkoihin?
Voimakastahtoinen ;) kuulostaa oinaalta, sitähän minä, mutta sitä ei kannattaisi kadehtia! Ihana, että ajattelet!
Voi Riikka, nyt pistit pahan... ja vastauksesta tulee romaani, yritä kestää! Toki totuus on, että juoksu ei ole kaikkien laji, niin ajattelin minäkin vielä 5 v sitten. Mieheni juoksi ja kaverit haaveilivat maratonin juoksemisesta; minä en, koska juoksua tylsempää lajia en voinut kuvitella. JYRKKÄ EI KOSKAAN ;D Kunnes täytin 40 ja sain kutsun tk:n papaan ja mukana tuli diabetesriski kysely. Riski pisteitä saan suvustani ja pisteet ylsivät vyötärönympäryspisteen kanssa juuri riskiryhmän rajalle( 7 pistettä) Silloin jokin napsahti päässäni ja päätin, että vyötäröstä tämä asia ei ole kiinni. Lähdin mieheni mukaan 10 km:n lenkille ja tulin lenkistä niin kipeäksi, että oli pakko lähteä verryttelemään seuraavinakin päivinä. Mieheni kannustamana otin tavoitteeksi puolimaratonin, joka tuntui pähkähullulta tavoitteelta. Mutta sillä tiellä ollaan. Tavoitteet ja niiden saavuttaminen ovat minulle suuria henkilökohtaisia voittoja. Luulin, että olen luonteeltani kärsimätön, lyhytpinnainen, laiska ym. Nyt joskus ihmettelen itsekkin, että HEI soon minä tuo ektsriimin kirjoittaja, joka niittaa tavoitteen ja toisenkin. Nauttiminen tulee juuri siitä, että huomaa kehittyneensä, alittaa aikoja muutamilla minuuteilla... ja huomaan että minulla on vielä paljon aikaa kehittyä! Suuri idolini on "juoksuystävä" Marjatta 58v. joka juoksi ennätyksensä Tukholmassa 4.15 ja jotain. Marjatta on esikuvani, jollainen toivoisin olevani kuuskymppisenä; teräsnainen ;D
:) Mies ei tule Hesaan juoksemaan, oli Tukholmassa kuten joka vuosi. Että kannustan sua sitten vain etänä! Mutta täydestä sydämestä!
VastaaPoistaMulla on tuo sama juttu kuin Riikalla, että en ole päässyt siihen kohtaan vielä, että juoksu olisi todella nautinto, ei puurtamista. Toki välillä on tuntunut ihanan lennokkaalta, rullaavalta, mutta kestävyyden puutetta on ja sitähän ei kai tule kuin juoksemalla. Mulla pitäis olla kaikki geenit tälle lajille, sekä äiti että isä ovat juosseet monia maratooneja...Enkä mä maratooneista haikaile, mutta haluaisin pystyä juoksemaan kepeästi 10 km. tai edes 5. Paino sanalla kepeästi :D
Hattua nostan kaikille sun urheiluille, reipasta touhua! Kaikkihan me ollaan erilaisia ja tavoitteet sen mukaan. Tsemppiä siihen vähän yksinäiseenkin puurtamiseen :)Viikonloppuna osallistutaan Botnia pyöräilyyn. Mahtoiko se pesuaine mistä puhuttiin olla Holmenkol tesxtile wash?
VastaaPoistat:Sirpa
Katsotaan Satu ensivuonna olisi ehkä mahdollista juosta Tukholmassa... noin koulun ja yo-juhlien kannalta. En oikein tiedä siitä kepeästi juoksusta, tai ehkä siitä kannattaa haaveilla ;) Nimittäin useampi treeni viikossa esim. mäkivedot ja pitkät lenkit eivät niin tunnu kepeiltä, mutta niissä rehkimisissä juuri on se kunnonkohotuksen lähtökohta :(
VastaaPoistaAi se Botnia juttu on tänä viikonloppuna. Tsempit teille sinne! Käväin vähän minäkin pyöriä katselemassa, mutta urkkalelusta oli cyclo crossit myyty loppuun :(
Juu kyllä ihan oikeasta "holmenkollenista" on kyse... sitä voisin kyllä mainostaa ihan blogissa joskus!
Olen määkin ton kirjan lukenut ja mulla taitaa se edelleen hyllyssä olla, englanninkielisenä tosin, jos joku haluaa? Olihan se hyvä ja tarkkaan ajateltu, mutta enemmän toivon Dean Karnazes -tyyppistä "juoksin juoksin juoksin" selostusta :)
VastaaPoistaKateelliset ne kommentoi ja semmosille mää aina sanon takasin, että sopii mennä itte koittaan KOSKA vaan! Näin huusin myös HCR:llä lällättelijäkatsojille ja sain kanssajuoksijoilta raikuvat aploodit. Eikä tommoset sun kertomat kommentoijat ilmeisesti ymmärrä mistä tässä hommassa lopulta on kyse - oman itsen voittamisesta ja ylittämisestä edes joskus :) Aina se ei onnistu ja hyvä niin, muuten meiltä menis jo innostus! Kauhean pitkä sepustus, mutta olkoot :D
Kiiso Laura pitkästä sepustuksesta! Mahtuuhan näitä tänne. Oikeassa olet juuri siinä, ettei arvostelijat ymmärrä ollenkaan mistä tässä hommassa on kyse. Pitäisi tietysti antaa mennä toisesta korvasta HUIS POIS, mutta kyllä ne aina tahtoo masentaa. Tänne tietysti joskus olis mukava vähän päästellä ja purkaa patoumia, kun tää kirjoittaminen on juuri niin terapeuttista, mutta niinkuin sinäkin oot todennut, EI vaan voi... Joten jaaritellaan tietyissä rajoissa ;)
VastaaPoista