Ja minua tympäsi: Jäätyneen lumen päälle oli satanut 1,5 senttiä uutta lunta, se luiskahteli suksen alta, mutta sai laskuissa kuitenkin suksen tökkimään. Mietin ährätessäni, että tästä pitäisi nauttia. GRRR! Vaikka talvi on ollut pitkästä aikaa oikea talvi, niin minun hiihtämistäni ei ole suosittu. Milloin on ollut liikaa pakkasta, milloin lumipyryä ja ladut tukossa. Eihän tämän näin pitänyt mennä... Olen nimittäin ajatellut, että pitäisi saada 1000 hiihtokilometriä sen maratoonin alle, noin niinkuin pohjakunnoksi, jotta juoksu tuntuisi keväällä kepeältä aloittaa.
Tänään sitten aurinko nauroi minulle jo aamulla: hiihtopäivä, se houkutteli. Oikeastaan siivouskin sujui aika rivakasti, kun tiedossa oli hieno laturetki Rimpinevalle. Kahden aikaan iltapäivällä olin valmis keräämään lisää pisamia naamaani.
Jännitti vähän; kotoa lenkkiä tulee reilu 30 kilometriä. Jos hiihtäjällä on huono päivä, jalat on soosia ennen loppulaskua pyssymäestä kotiin. Tänään kuitenkin kaikki olosuhteet osuivat kohdalleen; sää oli loistava, suksien luisto vertaansa vailla ja hiihtäjän kunto kesti koko kierroksen. 2 tuntia ja14 minuuttia, kohtuu ajassa. Näin se menee, yhtenä päivänä sapettaa, toisena loisto fiilis... Huomenna taas uudestaan!
kokeilu
VastaaPoistaKokeillaan... siis yritin jo eilen ja nyt näyttäisi onnistuvan tämä
VastaaPoistakommentointi. Sinulle on lähetetty myös s-postissa kuvia suvun pienimmistä ja vanhimmasta jäsenestä. Kylmä pohjoistuuli pisti hiihtäjän jokijäällä vispaamaan edestakaisin niin ettei kasvot jäätyneet. Potkukelkka luisti sutjakkaasti Nisulantiellä. Miten sukset sujahtivat siellä?
T. Mummuli
Oliskohan noin, että kuvissa olisi pienin jäsen? Minäpä arvelen, että pikkuneiti tuolla Helsingissä, suomen ensimmäinen ja ainoa Sansa on sukumme pienimmäinen. Korjailin vain pikkuisen ;)
VastaaPoistaMutta ihanaa, että mummuli harrastaa ja laittelee noita kuvia meidän kaikkien iloksi.