meinasi saada minusta erävoiton tänään Rimpinevalla. Olen niin kevyt tällähetkellä, aivan tyttöiän painossa. Ennen lenkkiä päätin hiukan maistella omenaa, jota oli kyllä ihanaa rouskuttaa. Sitä kyllä paastossa kaipaa, pureskelua!
Mutta positiivista on,että tuntee itsensä läpikotaisin tyhjennetyksi ja puhdistetuksi. Olo on aika duracell (heräsin myös tänä aamuna viideltä) Tuolla kolmellakympillä vain meinasi paukut loppua siihen vastatuulessa puskemiseen. Aikaa menikin tänään 2 tuntia ja 20 minuuttia, mutta piti pitää järki päässä, kun energiavarastot olivat sen omenan, mehujen ja oman ravintorasvan varassa... vaikka taitaisi noissa omissa olla vielä kulutusvaraa. Miksi ihmessä se tuntuukin että tuo maha roikkuu aina vaan? Lenkin jälkeen olen ottanut piimätömpsyt ja pikkuhiljaa huomenissa totuttelen syömistä taas. Nyt jää nähtäväksi onnistunko paaston lopetuksessa viisaasti.
Olet kyllä reipas mimmi! Ihan täällä kateellisena luen! Saat olla tyytyväinen itseesi.Kyllä tekisi tuo paasto varmasti hyvää. Miten se lopetus sitten, onko maltti se avainasia?
VastaaPoistaReipas mimmi kiittää ja kumartaa. Tosiaan elävällä ravinnolla pitäisi malttaa muutamia päiviä, eikä ihan mehevintä pihviä kannata maistella.
VastaaPoistaTekisi varmaan kyllä hyvää minullekin!
VastaaPoista