on ollut tosi hukassa näin testikympin jälkeen.
Työpäivien jälkeen jotenkin tuntuu olo kamalan vetämättömältä, eikä lenkille lähtö tai jumppa ole houkutellut ollenkaan. Eilettäinkin mietin viimeiseen asti lintsaavani lenkistä... mutta onneksi on ohjelma jota pitää noudattaa. Ja ohjelma sanoi; tunti vauhtileikittelyä. Vielä lenkille lähteissäni uumoilin juoksevani vain Pirttirannan lenkin ja muutamia vetoja. No kuitenkin jalat suostuivat jo paremmin yhteistyöhön, kuin edellisellä lenkillä, eikä vauhdinlisäyskään tuntunut pahalta. Joten pidensin lenkkiä ja sain itsestäni irti hyviä vauhtipätkiä, ihan reippaasti kympin vauhtia välillä. Aikaa meni tunti 8 min, keskisyke 149, max 173, km 9,84.
Juoksu oli mukavaa rullausta ei tarvinnut väkisin vääntää. Jospa tämä tästä taas lähtisi kulkemaan. Huomenna sitten kaks ja puolituntia hölköttelyä Vinnurvan maastossa, katsotaanpa joudutaanko kohtaamaan montakin käärmettä.
Varmastikin lähtee kulkemaan, olet kyllä niin reipas ja sinnikäs, ihailen kovasti! Myöhäiset onnittelut siitä kympin juoksusta! Ja melominen on hauskaa, olen joskus muinoin käynyt kurssin.
VastaaPoistaAnnatko vinkin, mitä teen, olen taas ihan lässähtänyt, ei ole liikunnasta tietoakaan. Miten motivoisin itseäni? Innostun kyllä kun sinunkin tkemisiäsi luen, mutta nyt en vaan saa itseäni lenkille. Itsestähän se vain kiinni on, tiedän. Joku potku pitäisi nyt löytää.
Iloista tämän päivän hölköttelyä sulle!
ps. tulin vielä ,sanomaan, että kävin juuri aamukävelyllä kameran kanssa. ehkä toivoa vielä on?!
VastaaPoistaKyllä Satu se liikunnan ilo löytyy jos on löytyäkseen.
VastaaPoistaMinä nautin vapaa-aamuista kun voi rauhassa lähteä ja nauttia luonnon hiljaisuudesta. Kun lähdet aamukävelylle, niin ota joskus muutama hölkkäaskel, jos tuntuu siltä... Ja voisit ottaa vaikka tavoitteeksi, että kerran viikossa on käytävä jonkinmoinen "lenkki".
Niinkuin olen tuossa kirjoitellut väliin on hukassa minunkin motivaationi, mutta kun on hirmuinen tavoite, niin ei auta lusmuilla... tai voi heittää maraton tavoitteen "nurkkaan".
Sen tavoitteen asettaminen voi olla jokin pienikin juttu, vaikka kympin juokseminen ja sitten voi palkita itsensä. Minäkin lupasin ekan puolimaratonin jälkeen ostaa itselleni Harri Koskisen valaisimen, enkä sitten raaskinut kuitenkaan, mutta ehkä kokonaisen jälkeen (sitten syksyllä kaikki rahat luultavasti menevät pojan ajokortin hankkimiseen, jotta tähän tyyliin)