käyväni jo sunnuntaina hipsuttelemassa, mutta reisiä kivisti niin makoisasti, etten sitten viitsinyt tehdä muuta kuin kävelylenkin.
Reidet olivat kipeät kyllä vielä eilenkin, mutta ajattelin, että sillä lähtee millä on tullutkin. Ja niinhän se on.
Juoksentelin Kiekko-Niskakankaan lenkin, josta tulee 9.5 km. Kiekolle ajettu uusi sorapäälyste oli ihanan pehmoinen juoksualusta.
Lähtiessä ajattelin, etten vilkuile sykemittaria, vaan lähden sitä vauhtia mikä hyvältä tuntuu. Mutta parin kilometrin juoksun jälkeen oli pakko vilasta, kun tuntui, että jalat tahtoo mennä turhan vauhdikkaasti. Jarruttelin menoa, mutta juoksu tuntui tosi hyvältä ja kepoiselta. Vaikuttaneeko siihen kaunis lenkkimaasto, mene ja tiedä. Tunteroisen juoksin ja sain jalat mukavasti vertymään.
Tänään sitten jumpaan ja tämä viikko juostaan luultavasti jotakin intervallia vielä. Ensiviikolla alkaa sitten Sepon maratontreeni, ellen löydä jotain noin viiteen tuntiin tähtäävän ohjelmaan näin loppumetreillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti