kuitenkin yksiin hieronta ja lenkki samana päivänä, kun juoksi lenkin jo aamulla.
Kaksi km verryttelyä, 8-10 km maraton vauhtia ja kaksi taas verryttelyä, oli ohjelmassa. Ja kyllä tuntui nihkeältä, voi velijet! Alkuverryttelyssä jo huomasin, että ilma oli lämpimämpi, mitä oli eilisillan säätiedoissa luvattu, eli juoksutakki oli liikaa. Sykemittari oli ohjelmoitu vain maraton vauhdille, eli kilometrivauhti 6.10- 6.30. Ja tämän vauhdin pitäminen tuntui tälläkertaa ylitsepääsemättomän vaikealta. Alkuun mittari huusi, että lujempaa, lujempaa ja kun kiristin vauhtia mittari metakoi, että hidasta, hidasta. Kyllästyin jo siihen piippaukseen, että meinasi sykemittarikin lentää lepikkoon.
Vastatuuli teki hommasta haasteellisen ja huomasin vielä että nestettäkin olisi saanut olla mukana.
Myötätuuleen sitten juoksu rullasi mukavammin (tosin sykemittari piti omaa meteliänsä liian kovasta vauhdista)
Yhdeksän kilometriä juoksin maravauhtia ja keskivauhdiksi tuli 6.23min/km keskisyke156. Lenkin kokonaisaikaa en mitannut, kun alku ja loppuverryttelyissä ei ollut sykemittari käynnissä. Lenkin jälkeen oli takki niin tyhjä ja paha olo, että mietin miten kykenen töihin. Nesteissä taisi tulla hetkellinen vajaus ja verensokeri taisi laskea, tilanne korjautui aika nopeasti yhdellä hedelmäsokerilla. Ja työhommatkin sain hoideltua sitten ihan moitteetta.
Iltapäiväsellä vielä lähätin rusikoitavaksi, sanan varsinaisessa merkityksessä... Nyt kun olen hieronnan jäljiltä pikkutirsat ottanut tunnen herääväni taasen henkiin.
Mua kans hermostuttaa sykemittarin piipitykset ja siksi en sitä koskaan ohjelmoi.
VastaaPoistaMilloin muuten juoksetkaan maratonin?
Joskus mittarin käyttö on ihan kätsää, kun pitää juosta lujempaa, mutta tällä kertaa vain en onnistunut tuohon vauhtisaumaan.
VastaaPoistaNiin, tarkoitus olisi osallistua Helsinki city maratonille, jos ei mee pupu pöksyyn viime tipassa. mahasta ottaa jo ajatuskin. Ja joka kerta kahden ja puolenkin tunnin juoksun jälkeen ajattelen, että voi jestas mihin sitä on taas tullut päänsä pistettyä!