Sponsori

löytyi onneksi lenkkariostoksiin omasta perheestä.
Aamulla kävin verryttelemässä eilisen treenin kangistamia koipiani 25 km pyörälenkillä.
Ja iltapäivällä kun sain uudet asicsen gel kinseit jalkaani oli suorastaan pakko käydä vitonen huitaisemassa!
Mukavaltahan tuo tuntui ja askel oli niin keveä. Lonkassa oli tietysti vielä pistosta, mutta kun torstaina pääsen urheiluhierojan näppeihin, niin eiköhän pistos luovuta.
Nyt olen pohtinut maratonin juoksua ja tätä treenausta, kun oikeastaan viimeviikko jo treenauksessa meni ulalle ja nyt sitten moni asia hiukan sotkee treenikuvioita, että pääsenköhän  ohjelmaan kiinni.
Viikonloppuna pitäisi juosta puolikas kovvaa, mutta se ei taida onnistua. Toisaalta selviäisin varmaan maratonista viiteen tuntiin jatkamalla treeniä ens viikosta etteenpäin. Mikähän sois järkevää, pitää vaan kuunnella kroppaansa ja suopua siihen mitä se sannoo.