Kilometritolkulla pehmoista hiekkarantaviivaa houkutteli juoksemaan niin pitkästi, että sain rakon akkavarpaaseeni ja sitten olikin lomajuoksut juostuna. Hyvä niin, sillä lonkka vaivasi avojalaka juoksussakin, mutta nautin merenrantalenkkeilystä silti.
Kotiin paluun aamulla meidät saavutti suruviesti; meille niin läheinen Anja-mummu oli nukkunut pois.
Lenkkeilyä kaikesta huolimatta yritin torstaina ja alkuun tuntuikin jalat ihan kevyiltä, mutta lenkin edetessä lonkkaa alkoi vihmoa niin, että vajaa seitsämän kilometriä riitti.
Lauantai aamusta pyöräilin kohtuullisen reippaasti 22km ja juoksun hankaluus mietitytti kovasti näin pitkän tauon jälkeen. Lauantai-iltana pyysin Jarkkoa hieromaan jumiutunutta vasenta säärtä ja sitten alkoi hälytysvalo vilkkua pääni päällä: vuosi sitten ennen juhannusta sama vaiva, penikat tukossa ja kipua lonkassa asti... Lenkkarien vaihtoaika! Kuis en tätä nyt älynnyt?! Lenkkareiden vaimennus taisi loppua siihen pisimpään ja kovimpaan kolmen tunnin lenkkiin. No, eihän täältä sunnutaina uusia lenkkitossuja saa, joten aamulla otin vuoroon lihaskunto treeniä käsille ja jaloille tunteroisen ja vielä puolentunnin venyttely päälle, kyllä teki hyvää.
Nyt olen tehnyt myös enemmän taustatyötä itsekseni tuohon huomiseen lenkkarin ostoon. Olen nimittäin huomannut, että asiantuntemus liikkeissä on hyvin kirjavaista ja tälläkin hetkellä olen juossut vääränlaisilla kengillä :( Minulla jalan asento on supinoiva (jos tämä on nyt oikea sananmuoto?) Jolloin tarvitsen erittäin hyvin vaimennetun ja kiertolöysän kengän. Ja viimeisin jalassa kulkenut kenkä on Asicsen Gel Kayano joka on pronaatiotuettu lenkkari. Asia erikseen on sitten löydänkö myyjän joka tietää millaisilla tuilla kenkä on varustettu.
Nyt kaikki peukut pystyyn, että lenkkariostosten jälkeen juoksu alkaa rullaamaan. Vuosi sitten tämä ratkaisi vaivan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti