Nyt on pakko päästellä... sori vaan!
Virkamiesten elo olisi paljon helpompaa, kun ei olisi olemassa tällaista rouvaturusta, joka heittäytyy hankalaksi. Olen yrittänyt saada ihmisiä vastuuseen lantatunkiosta, joka on ajettu tulvavirtojen vietäväksi naapurissamme. Ei rakennustarkastaja sen kummemmin kuin ympäristösihteerikään korvian lopsauttaneet asialle. Minä sain hepulin ja kysyin tänään ympäristösihteeriltä (en kovin ystävällisesti) miksi kunnassa on ympäristösihteeri, mitä hänen kuuluu ylipäätään tehdä työkseen. Hän oli sitä mieltä, ettei asia minulle kuulu! Voitteko kuvitella! Julkisessa virassa. Tällä tolalla on meidän ympäristön suojelu.
Jäin puhelun jäkeen miettimään seuraavaa siirtoa, kun sitten tunteroisen päästä tunkiota alettiin kauhoa traktorin lavalle... viisi isoa peräkärryllistä vietiin sontaa pois, siis vain noin 40 kuutiota, tuosta olohuoneemme ikkunan alta. Kyllä maalaiselämä on ihanaa!
Niin, tämä ei pääty tähän. Läksin lenkkeilemään taas hiukan kireissä tunnelmissa. Kolmisen kilometriä taivallettuani tuntui jo melkein mukavalta, kunnes sautin tutun henkilön: "Päivikki, Päivikki! Sinä juokset aivan väärin!" Voi helevetti (äiti ei tykkää kiroilusta, mutta nyt on pakko) Ei riittänyt huumori, ei. "Korjataan se nyt, heilutat liikaa ylävartaloasi" Minä vastasin haluavani nauttia juoksusta "ja sinä olet nyt vapaalla!" yritin painottaa. No hän vain halusi nyt korjata väärän juoksutekniikkani, enkä minä ollut ollenkaan vastaanottavainen. Se siitä lenkkinautinnosta. Loppumatkan hoin itselleni, yritä juosta oikein, yritä juosta oikein. Juoksin tunteroisen VÄÄRIN, noin kahdeksan kilometriä. Ja kyllä on paskan maku suussa, eikä tässä ole edes kaikki mikä tällähetkellä mättää.
Tämä oli nyt pakko suoltaa; antakkee anteeksi!
Vaikea kyllä tsempata mieltäsi, kun on noin rankka juttu tuo tunkio juttu, mutta sentään alkoi jotain tapahtua, että kysymyksestäsi taisi olla sittenkin hyötyä. Harmi, että et saanut rauhassa hölkätä kiukkua mielestäsi pois.
VastaaPoistaNo on paineita... kyllä sitä kuulemma pitäisi päästellä ärräpäitä kun oikein hatuttaa... Minä vain en ole koskaan oppinut, mutta jos joku voimasana tupsahtaa suuttuessa niin sen jälkeen tulee paha olo. Siispä sallittakoon nuo purkuväylät kunhan ei käsikähmään käydä. Ei tämä omaishoitajana oleminenkaan aivan auvoista ole. En aina ymmärrä vanhuksen ajatuksen kulkua ja myös vanhus tätä nuoremman elämänfilosofiaa. Kun syödäkin pitäisi ja siitä tulee
VastaaPoistaongelma kun ei vaan maistu.
Sympatiaa Sinulle t.
mummuli
Hei Päivikki:) Löytyi tämä blogi, ja luinkin sitten kaikki kirjoituksesi kerralla. Olet treenannut ahkerasti, ja nyt on mukavaa nauttia työn (=huvinkin) antimista. Hiihdolla saa hyvän peruskunnon, ja juoksun aloittaminen on ollut varmasti helpompaa kuin jos olisit ollut aivan liikkumaton. Itselle tuli hiihtokilometrejä vain noin 300, kun tein kaikkea muutakin = nuo uudet jumpat viekoittelivat. Hyvinä talvina olen hiihtänyt noin 600-700. Venyttelyt tuppaavat itselläkin jäämään minimiin; mikä kumma siinä on :)
VastaaPoistaMitään viisaita kommentteja en osaa antaa. On vain ilo seurata urheilusta ja kunnon kohottamisesta kiinnostuneen hengenheimolaisen kehitystä. Itse en taida ehtiä saada itseäni vielä täyden maratonin kuntoon Terwamaratonille mennessä, mutta puolikasta voisi käydä kokeilemassa. Pidisjärvenkin voisi kiertää. Saapa nähdä, mikä se täysi sitten on. Mieluiten haluasin juosta sen alkukesästä edellisistä vuosista poiketen. Kunto tuntuu ihan hyvältä; bodycombatista saa välillä takareidet kipeiksi, varsinkin jos on ollut viikko taukoa.
Minulle on sopinut jonkin ohjelman mukaan juokseminen; itse tekisin kaiken vain päin mäntyä :) Joko ahnehtisin liikaa tai ottaisin liian rennosti.
Hyviä juoksuja! Seuraan jatkossakin blogiasi :)
Tässä näitä paineita on tälle keväälle ollut vähän turhan paljon, mutta aika aikaa kutakin, jospa ne pikkuhilijaa tästä helepottais.
VastaaPoistaKiva Päivi, että saan sinut joukkoihin tsemppaamaan. Jos saisin sinulta vähän asiantunija vinkkiäkin!