Vaikka ilma oli lämmin, niin kiekolle juostessani huomasin, että aukealla puhaltaa hirmuinen vinkka ja suurimman osan nopeammasta osuudesta joutuisin puskemaan vastatuuleen. KÄÄK!
Noin vartti nopeasta osuudesta menikin suht mukavasti, mutta sitten alkoi väsymys painaa ja sykemittari piippaamaan, että kiristäppä vauhtia ja minä yritin ja yritin... minuutit kuluivat aika hitaasti. Piti jo alkaa vähän rähistä mielessään: aargh! SISUA NAINEN- juokse... Lääh-lääh! Sitten tsemppaus kääntyi maanitteluksi, vielä kolme minuuttia, yritä juosta rennosti. Aika lailla sykemittarin vaatimissa aikarajoissa pysyin.
Tämä lenkki meni syksyllä aika helposti, mutta nyt oli hankalaa. Vähän kilometrejä alla, sitä kai se on.
Lenkin loppuverryttelyä pitikin sitten jarrutella, kun sykemittari huuteli, että liian lujaa.
Sykkeet kävi maksimissaan 182, että saipa siinä pumppu kyytiä, jospas se siitä voimistuu.
Lenkin jälkeen- Phiuuuh!
Onneksi tuli tehtyä punnerruksia ja vatsalihaksia aamulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti