pisti mietteliääksi etukäteen. Kun tiesi, että on tiukka puristus tulossa, meinas laiskottaa ja tympästä hirviästi.
Ei huvittanut lenkkeily yhtään!
Siis 7x400m, väleissä 2 min rentoa vauhtia ja ohjeena juosta KV-osuus maksimivauhtia.
Kymmenen minuuttia hölkkäsin ensin lämmittelyksi ja sitten alkoi ensimmäinen rutistus. Juoksin kyllä niin vikkelästi kun kintuista lähti, mutta en tiiä sitten voiko vauhtia sanoa lujaksi? Kiekolle päin lähdin juoksemaan ihan siksi, että ei olisi vaaraa törmätä keneenkään tuttuun. Neljättä spurttia kun ähräsin menemään yritin ajatella niinkuin mieheni neuvoi... voiton puolella ollaan, kyllä tämä tästä. Kyllähän siinä spurtatessa syke nousee ja hengitys muuttuu läähätykseksi. Niinhän se Jopekin sanonut, että välillä pitää juosta niin lujaa, että laatta lentää, sitten voi vähän levähtää ja vaikka pysähtyä, jos ei pääse eteenpäin. No minä pystyin juoksemaan silti koko lenkin ja kymmenen minuuttia loppuverryttelyä.
Koville otti, mutta selvisin hengissä. Tämä lenkki olis mukavampi tehdä urheilukentällä kentän tasaisuuden vuoksi, mutta pitäskö sinne lie mennä keskiyöllä, ettei kukaan urheilija eksyis samaan aikaan ;D
Kun on tottunut niihin tasavauhtisiin lenkkeihin, niin tämä ohjelma tuntuu nyt tosi erilaiselta.
Täytyy vain ajatella, että se tasavauhtisuus ei kehitä.
Tänään tuli postissa Helsinki City 30vuotis juhlamaratoni esite, ja mietiskelin, että mitä ihmettä sitä menee julkisesti tällaisia vouhotuksia kirjoittelemaan. Kova on urakka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti