Vauhti alkaa löytyä

mutta en silti päässyt ihan sataan kilometriin tämän vuoden puolella.
90 km, hyvä sekin.
Eilen 15 km  ajassa  n. 1:13 sykemittarin sammutus oli jäänyt vähän vaiheeseen ;)
Aika jäinen ja moukurainen baana, mutta vauhti silti ihan kova.

Tänään 15 km ajassa 1:10,11
Keskisyke 158
Hiitolassa oli suhtellisen paljon porukkata
ja kun miehenköriläät meinaa jäädä kannuksiin roikkumaan, niin niitä sitten pittää yrittää karistaa... ja syke nousee ;D
Noh hjyvä aika, eix vaan!
Hyvillä mielin toivottelen
onnellista uuttavuotta

Urheiluharrastuksen parissa olen saanut tänävuonna paljon uusia mukavia tuttavia.
Tuokoon uusivuosi lisää reippaita kamuja!

Masentaa

tämä märkyys ja loska.

Joulunaika herkuteltiin tietysti jouluruuilla ja suklaatilla ja glögillä ja piparkakuilla ja ja...
Tapaninaamuna tuntui jo, että pömpylämaha pitää saada liikkeelle. Kuitenkin myräkkä oli semmoinen, että jumppa sisällä oli ainoa järkevä liikkumisvaihtoehto: askelsarjat ja voimajumppa, tunti heilumista ja hiki virtasi.

Tiistaina lähdettiin tyttöjen kanssa jäähallin mailavuorolle vähän testaileen miten se kiekon kuljetus sujuisi. Kovaa hommaa oli kiekollinen luistelu, jo 45 minuutin jäälläolon jälkeen oltiin selät märkänä. Kotiin mutka evästykselle ja sitten Uikkoon uiskentelemaan... yritin kyllä antaa herkuille kyytiä, mutta perskules, kun niitä suklaita on kotona jemmassa vielä monta loovaa. Juu, annetaan herkkuelämän jatkua vielä muutamia päiviä.
Ens viikolla kai pittää miettiä vieroitusta ;)

Nop keskiviikkona käytiin tyttösten kanssa aamusella taas mailavuorolla treenaamassa, tytöillä oli selät hiukan kipeinä mailan kanssa kyyköttämisestä, mutta nyt jo puhuvat, että mennään huomenna taas.  Yhdessä perheen kanssa liikkumisella on aivan oma merkityksensä. Muksuille se on hirmuisen tärkiää.
Illalla kävin Hiitolassa taas kympin hiihtelemässä: baana oli osin roskainen myrskyn jäljiltä
ja osin sitten hiukan jäinen.

Torstaiaamu valkeni niin mukavan lumisena, mutta päivänmittaan taas lämpeni.
Keli meni ihan solskeeksi...sitten ei ennää tehenykkään mieli lavulle, tuli välipäivä; suklaatitankkauspäivä.
Huomenna jaksaa, jos vaan keli kuivahtaa.

Nautitaan

Oikein hyvää joulua ja reipasta vouhotusta sitten taas ensi vuonna 2012, ystäväni!

Kilometrien keräily

on julistettu alkaneeksi. Lumenvähyydestä huolimatta luistelubaanat ovat täällä aivan loistokondiksessa.
Maanantaina aloitin siis kuntoilun taas enemmän tosissaan ;) niin tai maanantaina ei ollut vielä sykehärpäkkeitä  mukana, kymppi silloin Karhuilla.
Totesin kuitenkin ladun niin hyväkuntoiseksi, että tiistaina läksin matkaan Madshuseilla ja sykemittarilla varustettuna.
Ajassa 1:18,00
15 km, keskisyke 153
Suvilumi tuntui nihkiältä, vaikka voideltu oli juuri keliä varten.

Tänään sitten pikkupakkasta. Luulin että viuhdoin reippaasti menemään :(
Ajassa 1:21,55
15 km, keskisyke 160
Joko laskin kierrokset väärin tai pakkanen kiristyi sen verran, että suvikelin voitelut alkoivat natista.
Mulle on sitten ylivoimaista tämä laskeminen olin sitten ladulla tai uima-altaassa :(
Ehkäpä sitä vauhtia tässä vielä tulee lissää, kun jatketaan hiihtoreeniä.
Tekis kovasti mieli sisäänajaa jo uusia fishereitä, varsinkin monoja, mutta pari senttiä lunta vielä lissää, sitten.

Tuntuu kuin olis jo joululahjat saanut kun pääsee hiihtään!
Niin 50 km kerättynä pitäiskös asentaa hiihtolaskuri?

Väsyneenä

treenistä ei ole hyötyä, luulen ma.
Tiistaina saatiin tiukkaa korkkiruuvia jo hiukan avautumaan, olin siis taas parin tunnin hieronnassa.
Todettiin vain, että syksyllä oli liian monta kuukautta hierontojen välissä. Kroppa kerkesi mennä turhan tiukaksi paketiksi. Nyt alkais olla lantio suorassa uusia haasteita varten.
Lunta on vielä himpun verran maassa, mutta enempää vesisateita ei kärsi tulla.

Viikko on mennyt joulujuhlissa rallatellessa ja vähän pikkujouluissakin.
Tänään käsky kävi Nice Hockeyn joukkuetta kuvaamaan.
Venla siis yhä kiekkokuviossakin mukana...viimetalven säikäyksestä huolimatta.

Tulin luvanneeksi itseni Nivalan saukkojen hallitukseenkin. En ole pitkään aikaan juuri missään "hallitusvastuussa" ollut, joten kai oli aika. Uinti on hieno laji ja saukot ovat tehneet kärsivällisesti hyvää nuorisotyötä. Meidän perheen voimavarat ovat painottuneet kautta aikojen jäähallin karkeloihin. Niimpä yritän omalta osaltani kantaa kortta kekoon muissa lajeissa.

Ennenkuin lähden mitään lenkkiä tekemään, ajattelin saada univelat hoideltua ja vireystaso kohdalleen.
Mitäs iloa on kuntoilusta kiireessä ja väsyneenä?

Baana auki!

Pitkä ja tuskainen odotus palkittiin. Lunta on tuprutellut siihen malliin, että tänään päätin lähteä kuikuilemaan hiihtotamineet yllä Hiitolaan. KYLLÄ hihkuin onnesta, kun huomasin, että muitakin kahjoja oli liikenteessä.
Hissukseen hoipertelin ensimmäisen kierroksen hiukan epätasaisella baanalla, mutta kun viimevuotiset luistot karhuissa pelasivat, niin tasapainokin alkoi löytyä.
Ensimmäinen hiihtokymppi siis plakkarissa tälle talvelle.
Olo on taivaallinen!
Alkoi niin jo kyllästyttää nuo jumppa, uinti ja juoksu postaukset :( Tosin täytyy mainita, että perjantai aamuna tein piiiitkästä aikaa kahvakuulajumpan (selän juonittelun takia en oo voinut oikein aiemmin tehdä) ja jumppa on kivistänyt maukkaasti lihaksia, joita en muistanut olevat olemassakaan.
Juoksukilometrit taitavat olla sen verran lähellä yhdeksää sataa kilsaa, että pitäisi vielä muutamia juoksulenkkejä tehdä tällevuodelle, että sais komeat 900 km täyteen!
Mutta malttako nyt, kun tie taivaaseen on taas auki :D

Selkä juonittelee

silläkin on jo hirmuinen tuska lajin vaihtoon.
Olen todennut, että pari juoksulenkkiä viikossa riittää. Huomenna meen taas hierontaan, jospa tämä korkkiruuvi tehomöyhennyksillä alkais suoristua. Kun oikein tiukaksi kropan päästää, niin kyllähän siihen töitä joutuu tekemään, että saa mutkat suoriksi. Eikä minun mutkiani oikaista tunnin hieronnalla; kaksi tuntia parin viikon välein tehokuurina ja parin päivän lepo päälle.
Selässä tietyt kiertoliikkeet punttiksella ja jumpassa lähettävät signaalia; tämä ei oo hyvä liike. Kökkö!

Lauantaina käväisin kuiteski hölkkäilemässä
ajassa 43:47,6
6.15 km (keskisyke 151)
Sunnuntaina vähän luistelua ja kävelyä.
Tänään aamulla jumppa (jalkatreeni) ja illalla sitten 50 min uintia.
Reipas uinti kyllä tuntuu lähentäjissä ja rintalihaksissa. Mielenkiintoista olisi tietää uinnin sykkeitä, mutta en tiiä toimisiko tuo Polari uimahallissa... HEH kepsi hauiksessa suihkis menemään... kun oon niin huono siinä laskemisessa.
Huomenna siis kieroa lantiota oikaistaan. Voiskos kaikki kaverit nyt laittaa lipaston päälle kirjoitetun toiveen "Hiitolaan lunta", jos toive konkretisoituisi ;)

Tämä juoksukamun villapaitaprojekti on pitänyt kiireisenä.

Aamujumppa huhkittu

kyllä lihaskunto on aika pian katoavaista. Näin olen saanut todeta tässä kun tuossa syksymmällä lusmuilin jumppailusta. Nyt punteilla ährääminen käy työstä ja kahden kilon puntit tuntuvat kaameilta murikoilta.
Keskiviikko- ja perjantaiaamut ovat kuitenkin siitä mukavia, että kerkiää tehdä jumpan ennen töihin lähtöä.
Maanantaina kivisti joka lihasta sunnuntain lennokkuuden jäljiltä, joten päätin käydä uimassa. Uinti verryttikin lihaksia ihanasti. Tuli vain uitua 40 min aika kovalla sykkeellä... huomasin sen sitten nukkumaan mennessä, kun ei uni tahtonut tulla silmään.
Tiistai olikin kävelypäivä ja keskivikkona lihaskuntojumppa plus kävely illalla.
Iltatyöt ovat sen verran painaneet päälle, ettei kovin myöhällä kantsi lähteä juoksemaan.
Eilisiltana pääsin jo taas juoksulenkillekkin
ajassa 1:06,29
8.96 km (keskisyke 149)
Vaikka yritin mennä hipsutteluvauhtia, niin varmaan kahdeksasta neljään tunnit näkyvät sykkeessä.
Jaaha tiuku repii sellaista vauhtia, että pitäisi kohta näyttäytyä työpaikalla.
Sitten se olisikin ensimmäinen adventtiviikonvaihde käsillä.

Lennokasta

oli juoksu tänään.
Olen koko syksyn ollut hiukan mietteissäni tämän kuntoilun kanssa; leposykkeet ovat naputtaneet jatkuvasti kuuttakymppiä. Olen uumoillut ylirasitustilaa maratonin jälkeen ja yrittänyt liikkua hiukan pienemmällä tahdilla.
Tämä kunnon kohotus se on arvoituksellinen laji, ei siitä tahdo päästä selvyyteen.
Toisaalta työrintamalla on ollut niin monensorttista muutosta, että sekin voi olla aiheuttanut muutamia lisälyöntejä. Kuitenkin innostuin tuosta kasisatasen tavoittelusta, kävin pari reippaanpaa lenkkiä ja kas leposyke alkoi laskea.

Liian pitkä oli myös lihashuoltoväli; viimeksi olen käynyt hierojalla elokuussa ennen maratonia :(
Eipä ihme, ettei kahdentunnin hieronta riittänyt alkuunkaan tiukan paketin purkamiseen. Siispä pidin kiltisti Kirsin määräämät kaksi kunnollista lepopäivää hieronnan jälkeen.
Perjantain jumppa venytyksineen teki tosi hyvää.
Lauantaille olin suunnitellut kaikenlaista verhonvaihto ynnä juoksu hommaa, mutta olin ihan tiltti. Ja tietysti alkoi ketuttaa se, ettei saanut mistään hommasta kiinni. Päätin, että antaapa olla sitten, perskutarallaa! Juostaan sitten kun hyvältä tuntuu.
Ja kas, tänään oli oikein tuska päästä lenkille.
Magee pakkanen, auringon paiste ja Niskakankaan lenkki 9,27 km
ajassa 58:08,8 (keskivauhti 6:16!)
Keskisyke160
Lopussa tietysti hoputin tossuja lennokkaanpaan menoon, kun tuntui, että poveria löytyy. JEES!
Ilmeisesti näitä tuntemuksia kannattaa kuitenkin kuunnella.
Tietystikkään ei ole hyvä jos milloinkaan ei huvita. Alan silti oppia tulkitsemaan kehoni ääniä.
Kehoni äänet kyllä huutelevat LUNTA!

Upia lenkkikeli

tänään sen kasisatasen rikkomiseen.
Eli tämän vuoden juoksukilometrit ovat nyt 804,815
Kovimmat juoksukilometrit näiden neljän juoksuvuoden aikana. Eihän se kovin paljon ole, mutta hiihtokilometrien kanssa yhteismäärään olen tyytyväinen ja vielähän tässä kerkiää juoksukilometrejä haalia, kun ladullekkaan ei pääse. Yritän hiihtokauden alussa aina suunnitella, että kävisin kuitenkin kerran pari viikossa myös juoksemassa, mutta joka talvi käy samalla tavalla, ei malta. Kun pääsee hiihtämään, niin sillon hiihdetään PISTE

Viikot huitelevat menemään ja tikutusrintamalla on riittänyt kiirusta, en ole hirmuisesti koneella joutanut istumaan.
Viikottain olen jumpannut, uinut, luistellut ja juossut; lenkit on merkkailtu ylös vain manuaalisesti ;)

Aamulla tein lihaskuntojumpan (puoli tuntia).
Iltapäivällä läksin sitten lenkkeilemään ja mukavan sään innoittamana juoksentelin savulantielle asti
ajassa 1:24,58
12.22 km
keskisyke 155
Huomenna pitkästä aikaa Kirsin rusikoitavaksi.
Kun kyseessä on kahden tunnin hieronta, täytyy varmaan oikeasti  pitää paripäivää tuumaustaukoa heilumisista.

Tiiä vaikka viikonloppuna pääsis kokeilemmaan luistaako kuura.

Pimeys

meinaa vallata ajatuksetkin.
Kun päivät takavarikoin sätkäpusseja ja sytkäreitä. Huomauttelen karkin ja purkan mäihäämisestä tunneilla. Kuulustelen ja tiukkaan syitä myöhästyviltä. Uhkailen ja kiristän. Saan vastaukseksi "vitun väliä".
Illallako menen sitten uimahalliin katselemaan samoja naamoja. Ei kiitos!
Tällä viikolla on tuntunut tältä.
Onneksi ei tunnu aina samalta!
Maanantaina kävin siis verenluovutuksessa ja kerta oli 18.
Hemoglobiini 144, siis hyvin kelpasi.
Tiistaina reippaalla kävelylenkillä.
Keskiviikolle oli kaavailtu se uinti, joka vaihtui juoksuksi
ajassa 47:34,3
6.42 km keskisyke 149...ahdisti, yritin juosta hissukseen.
Torstaina ahdisti enemmän
ajassa 44:31,8
6.32km (muuten tasan sama lenkki) keskisyke 152
Onhan se päivä vielä huomennakin...
Katsotaan joudunko pidentämään lenkkiä.

Rennosti

syyslomaillen on mennyt viikko.
Loppuviikosta pulikoitiin Eedenissä ja taivallettiin pk-lenkkiä Haaparannan Ikeassa -huh!

Pitkästä aikaa tänä sunnuntaina oli loma-aamu, niin pääsin minäkin tyttöjen kanssa luistelemaan. KIVVAA!
Tosin viime talven luistelut jäi niin vähiin, että sen huomasi horjuvasta tyylistä.
Viime talvena hiihtely alkoi niin varhain, ei sitten tullut luisteltua.

Niin, kävin tänään myös lenkeilyä kokeilemassa.
Pirttirannan lenkki 6,83 km ajassa 47;20 keskisyke 148
Niinhän tuo sujui kuin ennenkin. Selässä ei tuntunut hankaluuksia.
Kilometrejä kasassa tälle vuodelle 765,5.
Ajattelin, että pitäis yli kahdeksansadan kilometrin päästä... tosin nyt oon ennätyskilometreissä, ei oo koskaan vuodessa tullut näin paljon juoksukilometrejä. Kilometri-kilometriltä tässäkin asiassa kehitytään!


Katselin tuossa vuoden takaista juoksukouluohjelmaa ja mietin, etten ainakaan sitä lähde toteuttamaan, näin syksyllä on mukavaa liikkua monipuolisemmin. Kerkiää sitä sitten taas juosta läpyttää keväällä ja kesällä.


Alkuviikko menee punttis-uinti-jumppa-linjalla. Loppuviikkoon kun sais ryhtiä; toisen punttiskerran  ja lenkkejä pitäisi vähintään kolme saada viikkoon sisältymään.
Saahan näitä suunnitella, kun heti huomenna poikkea suunnitelmista menemällä verenluovutukseen, joka on minusta tärkeää, enkä ole käynyt pitkään aikaan. Seuraava poikkeus on varmaan piakoin hieronta, sinnekkään en ole päässyt pitkään aikaan... ja sen huomaa.

Mielenkiinnolla odotan mikä mahtaa olla hemoglobiini, luovutuskertoja taitaa olla kasassa kaikenkaikkiaan 17. Huomennapa nuo varmistunevat.

Kävisikö

tämä nyt sitten voimailusta:

Pihatöiden lisäksi litran pullataikinan kun vaivaa, niin jopa hauiksessa tuntuu.
Saiskohan näistä peukkuja hei-heiassa? ;D
Varmaan pitäisi sitten ne pullan maistelut jättää muille.

Kuntoilut

nyt lähinnä tässä:

Ja kun hoidettavaa on reilu parituhatta neliötä, niin käy se vähän kuntoilustakin.

Tämä viikko menee nyt näissä merkeissä.

Hiki tullee haravoidessa.

Vietimme

kaunista syyssunnuntaita Lehmilammen laavulla retkeillen ja makkaraa paistellen.

Lehmilammen laavulle on tehty aika ylelliset "pitkospuut."

Näyttäisi ihan lenkkeilykelpoiselta maastolta.

 

Treeniviikko on mennyt vanhan kaavan mukaan. Sunnuntaina 7 km juoksulenkki.

Maanantaina tunti punttisalilla.

Tiistaina 40 min uintia.

Keskiviikkona balletino ja askelsarjat

1h jumppaa.

 Päivittäin olen myös tehnyt venyttelyä, koska selkä on juonitellut. Varsinkin keskiviikkoiltana selkä sanoi, että ei lähdetä lenkille :( Päätin kuunnella kiltisti. Ajattelin myös, että tööväilen syysloman loppuun ja treenailen alkuviikosta tuntemusten mukaan tällä samalla kaavalla, jospa sitten syysloman jälkeen aloittaisin vaikka ohjelmallisen treenin. Kassotaas.

 Oli muuten paljon väkeä retkeilemässä.

Tuttavamme oli säikähtänyt väenpaljoutta ja luullut, että laavulla on joku tapahtuma.

Hienoa, että meille on tälläinen retkipaikka suotu.
Väki läheltä ja kauempaa HOI!
Syyslomalle ihanteellinen retkeilykohde!

Kiriällä

meinaa taas olla selkä ja pakarat.
Itseään saa syyttää; maratonin jälkeen ei oo viitsinyt moneen kunnon venyttelyyn aikaansa uhrata. Viikonlopun juoksentelu pakotti ottamaan venyttelyt ohjelmaan.
Maanantaina pidin lepopäivän.
Tiistaina oli punttisalin vuoro. Tunti treenia aikalailla tasapuolisesti ylä-ala ja keskivartalolle.
Tänään sitten aamulla selkäjumppa puolituntia, toiminnalliseen venyttelyyn meni varmaan 40 min.
Illalla vielä tunti uintia. Nyt kun hiukan yritin laskeskella, niin siinähän taitaapi tulla lähes 2 kilometriä, kun reippaasti puhaltaa menemään. Lähinnä rintauintia, välillä hiukan kroolia ja selkäuintia.

Olen iloinen kun treenaaminen on monipuolistunut. Etenkin hämmästelen, että saan itsestäni irti tuon tunnin uinnin viikossa: edistystä havaittavissa. Punttikselle lähteminen on alkuviikosta ihan ok, mutta kun pitkät työpäivät painottuvat loppuviikkoon, niin punttis torstai-iltana ei väsyneenä iske, ei millään. Toinen punttiskerta pitäisi kuitenkin pikkuhiljaa saada viikko-ohjelmaan sopimaan. Noh, tälle totuttautumiselle annan itselleni aikaa. Pitäisi alkaa tutkia myös noita viimesyksyn juoksuohjelmia, löytyisikö niistä mitään millä aloittelisi.
Luin eilettäin jotain tammikuun päivitysta ja oe-voe kun tuli hiihtelyä ikävä ;)

Hurjaa joukkoa

 Taivallusta takana 24 tuntia, noin 129 km ja hymy irtoaa.

Kehtaako tässä nyt mainita, että kävin minäkin aamulla vielä kympin reippailemassa.
(Ajassa 1:03.50)

Ei vain malttanut töiden jälkeen nukkua, kun tiesi, että kaverit on baanalla.

Mainio kilometrien kahmimisviikonloppu. 

Sää tuskin olisi voinut paremmin suosia.

Tunnelmalliselta näytti paikka aamulla puoli viiden aikaan kun karautin Tuiskulan ohi;

                          roihujen kehystämää kujaa pitkin taivalsi useita Onnin kannustus joukkueita.

 Onnin elimistö teki tenän noin 40 min ennen loppua ja hänen piti keskeyttää,

mutta mahti suoritus 127km ja hieno tapahtuma.

Kyllä ensivuonna täytyy hommata vapaa viikonloppu kilometrien kahmimista varten.

 Onnea kaikille hurjasta urakasta suoriutuneille!

Kiitos myös tapahtuman järjestäjille, toivottavasti jatkoa luvassa.

Onni juoksee

24 tuntia.
Kävin tsemppaamassa Onnia 15 kierroksen (=15 km) ajan.
Vähän oli väkiä liikkeellä, olisin ajatellut, että kauniilla ilmalla Onnille tulee enemmän kanssajuoksijoita.
Kokeilin jalan kestävyyttä, eikä ollut mitään ongelmaa. Jos ei tarvitsisi aamulla töihin, niin olisin varmaan reilun parikymppiä juossut. Jos aamupäivästä kerkiän, niin voisin vielä käväistä loppukierroksilla.
Ajassa 1:39,47
15.13 km
Keskisyke 161
Keskivauhti 6:35
Ihan reipasta ja hyvä mieli siitä, että juoksu kulkee.
Kävin myös keskiviikkona Kipinän yhteislenkillä. Juostiin Kärpän lenkki 7 km.

Hurja urakka on Onnilla. Tavoitteena 140 kilometriä ja tosiaan se 24 tuntia juoksua.
Huomenna lopettelee klo 12. Toivotaan, että kavereita ja tsemppiä riittää koko yön.
Ja tietysti toivon, että miehellä sekä pää, että jalat kestävät!

Rokulia

ihan pakosta.
Alkoi elimistö piiputtaa.
Flunssan oireita ihan jatkuvasti ja selkäkipuja. Myös leposyke on ollut korkealla.
Päätin sitten, että nyt otetaan kunnon lepo; viimeviikko menikin lonkkaa vetäessä.
Viime lauantaina kävin 6.6 km hölkkäilemässä (Pirttiranta). Sunnuntain vielä huilin.

Tällä viikolla aloitin varovaisen treenin ja nyt hiukan kuulostelen miltä alkaa tuntua.
Maanantaina juoksin alkuverryttelyksi punttikselle, siellä 40 min aika kevyehköt sarjat, keskittyen vatsaan ja selkään. Loppuverryttelyn juoksin kotiin. Noin 4 kilsaa yht. juoksua.
Tiistaina käväistiin Viljan kanssa oyssissa poistattamassa kipsi ja olipa tyttösen käsivarsi kaventunut. Liikkumaan saa ruveta, kunhan vain ensin alkaa liikeradat löytyä. Käsi on vieläkin kipsausasennossa ja Vilja ihan selvästi arkailee käden liikuttamista, mutta jospa se liikkeelle taas saadaan.

Iltasella kävin sitten 45 min uimassa rintauintia. Myös muutamia altaanmitallisia kroolia ja selkäuintia. Luin jostain, että selkäuinti olisi hartioille hyväksi.
Tänä aamuna olen sitten tehnyt vyötäröjumpan (puoli tuntia) ja toiminnallisen venyttelyn (puoli tuntia) ja illalla taidan käydä kurkkaamassa Pyssymäessä tuleeko Kipinän väkiä yhteislenkille.
Muuten on ollut niin kiihkiätä tämä elämänmeno, etten oikeen ole kerennyt koneelle. Ja sillä ajattelinkin jättäytyä heiaheiasta. Mulle riittää kun kirjoittelen tänne fiilikset liikkumisista ja manuaalisesti sitten pidän kirjaa kaikesta tärkeästä. Ei ollut heiaheia mua varten.

Maratonfotoa piti jo uhkailla kuluttajasuoja-asiamiehellä, kun rahat kelpas, mutta kuvia ei alkanut kuulua... ja kuvan laatu sitten... oli tämä.
No ei tarvitse niihin enää vähiä rahojaan tuhlailla :(

Fiilisten mukaan

olen treenaillut.
Keskiviikkona oli hyvä treenipäivä; tunti jumppaa ja ne näkyvät heiaheiassa, jonka käyttöä en ole vielä oikein sisäistänyt. Jokatapauksessa askelsarjat ja lihashuolto oli jumppateemoina ja hyvä hiki pintaan!
Illalla sitten kävimmä Jarkon kanssa Pyssymäessä juoksentelemassa viitisen kilometriä. Pehmeällä alustalla juoksentelu teki hyvää.
Sitten tulikin vähän vahingossa kolme lusmuilu päivää, kun piti ajella kurkien perässä pitkin kyliä. Hienoa syysnäytelmää ei oikein raaski jättää välistä.
Tänään jo pakotti lenkkeilemään ja kävin taas viitisen kilometriä juoksentelemassa. Ja nauhoitettuna tämän päivän jumppa, jonka teemana oli kehonhallinta. Net sitten ovat hyviä nuo ylen jumpat perjantaisin ja sunnuntaina uusinta, suosittelen lämpimästi! Ensin kun käy puolentunnin lenkin ja tekee jumpan päälle, niin jopa saa koko kroppa kyytiä.
Minun kroppani saa kylla nyt kyytiä, nimittäin ostettiin kuntosalikortti, kun sai huojennuksella. Ajatus olis käydä ma ja ke tai to salilla, ti sittten uimassa, loppuviikko lenkkeilyä. Katsotaas miten se kuntosalikärpänen purasee... En tahdo millään siitä innostua, mutta nuo 10 kertaa nyt on pakko käyttää.

Lepäilin

viikonloppuna ja flunssakin hellitti.
Eilen aamulla tein lihaskuntojumpan... ja jotenkin tuntuu, että kunto on ihan repsahtanut. Höö!
Illalla sitten piti lähteä kokeileen juoksua. Miten se onkin niin, että jos sulla on joku vaiva, takaraivossa pakottaa koko ajan, että jokohan pystyisi ja jokohan kestäisi... Ei vaan saa rauhaa. Pakko lähteä!
Päätin, että juoksen ilman mitään mittareita, ihan hissukseen. Juoksin ja juoksin ja mietin, että kohta alkaa polvi muistuttaa olemassaolostaan. Mutta kas ei hassumpaa, 7 km mennä hupsahti, eikä hankaluuksia ilmaantunut. JEES!
Kyllä tuntui mukavalta, ihan iso kivi vyörähti sydämeltä. Seuraavalla lenkillä menee 700 juoksukilometriä rikki tälle vuodelle. Paljonko lie saisin vielä tänäsyksynä kasaan?
Tänään kävin uimassa rintauintia tunteroisen. Harmittaa kun meen laskuissa aina sekaisin, mutta uskoisin, että pitkästi yli kilsa siinä tunnissa tulee räpiköityä. Nyt on niiiiin hyvät fiilikset.
Pitäisiköhän mun kokeilla sitä heija-heijaa... oliskohan siittä iloa?

Kaikensorttinen

stressi ja univelka saivat vastustuskykyni hiukan herpaantumaan ja siihen herpaannukseen oli flussan otollista iskeä. Normaalisti minuun ei koululaisissa kiertävät taudit tartu, mutta nyt oli annettava periksi. Viikonloppu oli hankalinta aikaa. Tällä viikolla on tuntunut, että räkä on liimaantunut poskionteloihin, eikä liiku sieltä edes sarvikuonon ahdistelemana.
Tiistaina kävin kuitenkin melomassa. Ilmassa oli hiukan syysmyrskyä ja järvellä mahtavat vaahtopäät. Siellä sai vähän adrenaliineja liikkeelle. HUI!
Eilen illalla päätin pistää juoksemalla räkään liikettä ja kävin vitosen juoksemassa. Polvi tuntui viidenkilometrin jälkeen hiukan hankalalta, joten pitää varmaan keskittyä vähäksi aikaa jumppaan, uintiin ja muihin lajeihin. Ei taida syksyn puolikashaave enää toteutua... nähtäväksi jää...
Nyt aamulla tein kahvakuulajumpan ja ihanasti hiki virtasi. Tuntuu kyllä, että kroppa kaipaa lihashuoltoa, että sitäpä tässä otetaan nyt ohojelmaan!

Haasteottelu

Nivalan FC-92 vastaan Nivalan Seurakunta.

 Ja nyt joutui sitten äippäkin futaamaan.

Kova laji tuo jalkapallo, kun joutuu juoksemaan niin lujaa ;)

Onneksi pelattiin pienellä kentällä, isommalla olis saattanut loppua kunto.

Viivi tuumasi matsin jälkeen, että aloittelijaksi äitillä meni ihan hyvin!

Hauskaa oli, vaikka hävittiinkin.

Kiitos Hannalle kuvista!

Viljan vasen käsin leikattiin sunnuntaina ja hänellä on nyt kyynarvarren mittainen itsestään sulava naula tukemassa kättä, kipsin lisäksi tietenkin. Mutta kun käsi on olkavarresta ranteeseen kipsissä, tytär on avun tarpeessa riisumisesssa, suihkuhommissa ja pukemisessa. Kipsikäsi on myös aika raskas kantaa. Mutta Vilja on reipas, ei valita. Jos kysyn onko kipeä, vastaus on "vähän". Vuoden aikana on sattumuksia ollut turhan paljon. Toivottavasti nämä nyt riittävät vähäksi aikaa!

Voi tätä elämätä

Maratonfotosta tilaamiani kuvia olen odottanut päivitystä varten, mutta nyt en jaksa odottaa, on niin paljon mielen päällä. Ensimmäisenä mielessä huoli Viljasta- hän odottaa pääsyä kyynärpään leikkaukseen  oyssissa. Haaveilija tyttäreni oli hupsahtanut eilen pyörällä ojaan... onneksi lähellä kotoa.  Viivi polki apua hakemaan, käsi sojotti niin luonnottomassa asennossa, että molemmat tyttöset hätääntyivät. Ja hätääntyi kyllä äitikin, ihmeesti sitä kuitenkin on toimintakykyinen silloin kun on hätä. Yritin vetää kättä paikoilleen, mutta eihän se pysynyt.
Enkeleitä oli taas matkassa, kun naapurissa asuva ensihoitaja sattui paikalle. Saimme avun sidontaan ja kivunlievitykseen, ennen sairaalaan pääsyä. Lääkäri totesi sittemmin käden murtuneen ja tyttö lähetettiin oyssiin leikkausta varten. Tässä odottelenkin juuri tietoa leikkauksesta. Kaikki kiireellisempi menee edelle, joten voi olla, että leikataan vasta huomenna. Minä tästä piakoin lähdenkin päästämään iskän kotiin ja menen potilaan luo.

Juoksusta palautuminen on sujunut hyvin.
Tiistaina kävin uimassa 45 min ja sain sillä hapot pois jaloista.
Pyöräilin järveä ympäri parinapäivänä ja eilen piti jo kokeilla juoksua; vitosen lenkin kävin hipsuttelemassa ja sujui ihan pois tiehensä. Lenkin jälkeen tein selkäjumpan, eikä tehnyt mieli lintsata kylkilankusta yhtään! Kyllä siihen tulokseen oon tullut, että ens talvena pistetään keskivartalo kuosiin... Muistuttakaa mua, jos meinaa unohtua! Sen verran kuitenkin sykkeet meinaa olla korkealla, että vielä pitää malttaa huilia.
Ei onnistu vielä Finlandia ens viikonloppuna.
Kunhan nyt saadaan tämä kotoelämä oikeisiin uomiinsa.
Nyt alan touhuta Ouluun lähtöä... Tarvitsemme taas niitä enkeliajatuksia!

Mietteet maratonin jälkeen

Jännitti lauantaina ihan sikana ;) maha oli ihan kuralla ja piti jo miettiä, että mitähän tästä oikiasti tulee. Perjantain ja lauantain välisen yön kyllä nukuin kuin pieni porsas, mutta aamulla melkein yökkäytti, kun jännitys oli niin hirmuinen.
Matkavauhtia oli mietitty moneen kertaan, mutta vauhtisokeus iski kun porukka lähti vyörymään... Helppoahan se oli kymppiin ja kahteenkymppiin asti. Hiukan ennen kymppiä huomasin Marjatan menevän hiukan edelläni ja oikein säikähdin... mietin, että tämä meno saattaa vielä kostautua... Ja niin kävi, että 28 km:n jälkeen jalat tai oikeastaan oikea jalka lakkasi tottelemasta. Jouduin lyömään kävelyksi.

Siinä vaiheessa masensi ihan tosissaan, jalka alkoi kramppailla. Mielessä pyöri vain, etten pysty jatkamaan. Jotenkin kai kuitenkin pääsin kinkkaamaan eteenpäin, kun minut sai kiinni nainen joka oli Kiimingistä kotoisin ja alkoi juttelemaan. Mietin, että taisi olla enkeli ihmisasussa. Kyselin häneltä, onko viiden tunnin jänikset jo menneet. Ja hän vastasi , että "ehei, kyllä me tällä vauhdilla alle viiden mennään". Se antoi kovasti voimia jatkaa! Mua pissatti aina vähän väliä ja ainakin 5 kertaa yritin käydä pissalla, mutta ei homma onnistunut. Tuntuu, että siihen tuhraantui ainakin 5 ylimääräistä minuuttia. Ja se enkelikin pääsi karkuun vessareissun aikana :( Suolaa huusi elimistö, eikä huoltopisteillä ollut kuin urheilujuomaa ja vettä. Toinen pelastava enkeli ootti sitten mua jossain kolmenkympin tienoilla, nimittain Sirpa-serkku kannustamassa. Tiesin, että hänellä on suolarasia mukana ja siitä kun kahmaisin kourallisen suuhuni, niin jopa alkoi homma pelittää. Kohta sen jälkeen sain ensiapupisteessä kylmägeeliä jalkaani ja vettä jolla huuhdoin suolat mahaan.
Siitä jatkettuani viiden tunnin jänislauma otti minut kiinni. Kun he tsemppasivat ja sanoivat, että tällä vauhdilla mennään alle viiden tunnin, niin juoksu alkoi sujua. Juoksin jopa lauttasaaren pahimmat nousut... Olin sitten loppujen lopuksi tullut viimeisen kakstoista km nopeampaa kuin Jarkko ja Jukka :D
Odotin kyllä ainakin varttia parempaan pystyväni, mutta pikkujutuista on homma kiinni.  Kokemattomuuttani törmäsin nyt siihen maratonseinään, mulla se seinä oli jo 28 kilometrissä. Tyytyväinen olen  kuitenkin, sillä keskeyttäminen oli hilkulla. Ja kun loppuaika alkaa neljällä tunnilla, on pakko olla! Varpaat säilyivät ehjinä yhtä rakkoa lukuunottamatta ja palautuminen on päivän autossa istumisesta huolimatta ollut ihan nopsakkata. Ainut vaiva on oikean jalan polven ulkosyrjä, joka ei oikein suostu kivutta yhteistyöhön. Varmaan juuri se kramppien aiheuttaja.
Näin jälkikäteen on vain ajatus, että se puolimaraton on aika lastenleikkiä tuohon kokonaiseen verrattuna. Vuosi sitten maratonin jälkeen tuntui, että nyt loppui juokseminen vähäksi aikaa (ja loppuikin niiden kynsi ongelmien takia). Nyt mietin, että jos alkais treenaamaan enemmän  tosissaan, että oppis juoksemaan.
Höö, kai tämä jonkinlaista höppänyyttä on?

Kiitokset mahtaville tsemppiporukoille!
Mulla oli koko sisaruskaarti kannustamassa perheineen.
Ja Sirpaa ilman olis voinut käydä köpelösti.
Toivottavasti saan jotain kuvia tänne Leenalta ja maratonfoton kuvia sitten kun valmistuvat. Kiitokset myös kaikille niille jotka seurasivat facebookin päivittymistä ja olivat sieltäkäsin hengessä mukana.

Helsinki City Marathon

Sijoitus	Nro.	Sukunimi	Etunimi	Seura	Sarja	Väliajat	Bruttoaika	Nettoaika
127	3450	Turunen	Päivikki	Lakeuden Kipinä, Nivala	Naiset 40v	10 km 1:06:35 1/2 2:22:20 30 km 3:29:00	4:58:25	4:56:03

½ marathon:	2:22:20	Bruttoaika :  4:58:25 Nettoaika :  4:56:03

Fiilikset

tässä maratonin aatonaattona on melkein seesteiset, mutta kutkutusta vatsanpohjalla aika paljon ja hirmuisen paljon epävarmuutta.
Työjuttujen kanssa piti hiukan stressata ja tuon selän, joka vihmoo millon mistäkin kohdasta.
Maanantaina Kirsi vielä hiukan selkää kopeloi ja sanoi sitten jättävänsä asian herran haltuun :D
Hermostutti niin paljon, että valvoin tiistain ja keskiviikonvälisen yön ja mietin juoksemista. Eilissä iltana kävin sitten vitosen lenkin hipsuttelemassa ja viime yön maltoin nukkua. Tänäänkin mietin, että jos kävisin maravauhtia kokeilemassa, mutta Jarkko jutteli tuossa järkiä päähän... Miksipä se tästä enää kummenee.
Kaikki on tehty minkä voi.

Se kai tässä on pahinta, että tietää jo mitä tuleman pitää.
Vuosi sitten lähti vähän soitellen sotaan.
Nyt kun treenikesä on ollut ihan hyvä, kova halu olisi parantaa aikaa... MUTTA se kun on niin monen asian summa. En edes enää tiedä noista kivuista, että ovatko ne jotain haamukipuja vai mitä. Sen vain tiedän, että juoksemaan lähdetään vaikka pää kainalossa.
Dexalin heavy:ä ollaan lipitetty muutama päivä ja hiilihydraattivarastoja on yritetty täyttää.
Huomenna käväisen aamulla pitämässä vielä pari kuvistuntia. Sitten puolenpäivän jälkeen nokka kohti Helsinkiä. OUUUUU JEEE!
Ihania tsemppauksia olen saanut ja ihan paras huutosakki tulee kannustamaan.
Eihän tässä muuta voi, kuin tehdä parhaansa.
Lauantai-iltana ollaan viisaampia siitä, mikä se juoksukunto oli.
Toivoisin niiiin, että se kunto olisi alle viiden tunnin!

Ahistaa

Ehkä treenikesä on mennyt turhan hyvin, kun nyt alkoi alamäki. Tiistaina kävin hierojalla ja selkä oli aivan tukossa. Tiesin sen kyllä, kun en oo venyttelyllä oikein saanut sitä aukenemaan, mutta että näin karmia jumitus. No, sain tuomioksi kaks päivää lepoa, mutta joku pahuksen pönkötys selkään jäi. Tunsin sellaista kipua rangassa, mutta läksin silti perjantaina testaamaan, mitä kroppa sanoo juoksusta. Ei tykännyt hyvää, ei. ARGH!
Ehkäpä jotain tällaista Kirsi aavisti, kun sanoi, että takuu huolto... Joudutaan ehkä vielä katsomaan.
Lenkki tuntui ihan karmialta: korkeat sykkeet, hidas vauhti ja kipu selässä. Kokeneempi maratoonari meinasi mulle naureskella, että sitähän alkaa olla juoksukunto kohillaan. HAH-HAH
Otatin kuitenkin kuvia maratonvarustuksestani, jos tässä juoksemaan päästään. Helpotukseksi niille, jotka ovat aikoneet reitille kannustamaan. Saparot päässä, punainen juoksukoulupaita päällä ja vanhat shotsit (joita vois melkein kuvitella muodikkaaksi juoksuhameeksi ;D ) Pyykissä ihanasti harmaantuneet compressiosukat.

Naamakirjaan oli mahdollisuus päivittää seurantalinkki, joten kaverikutsua vaan rohkeasti ne, jotka haluaa sieltä seurata. Ymmärsin, että väliajat tulisivat suhteellisen reaaliaikaisesti sinne.
Sitten reittikartta löytyy linkistä. Muistan vain niin hyvin viimevuoden maratonin, kun tiesin, että puolikkaan kohilla on oma huutosakki... ja muistan sen ajatuksen, että kympin päästä kohtaan ne uudelleen: "jos siihen asti selviän hengissä, niin mulla on mahikset päästä maaliin"  näin muistan pohtineeni.
Tsemppaajilla on uskomattoman suuri merkitys!


 
Jäätä, merisuolakylpyjä, Perskindolia, Buranaa ja lepoa. Ei tässä nyt oikein muuta voi.
Toivoisin pääseväni ens viikolla maratonvauhtia kokeilemaan... mutta hermoiluksihan tämä nyt menee. Ei voi MITTÄÄN :(

Viikko pulkassa

Perjantaina Rajalta rajalle-melonnan sääolosuhteet olivat täysin erilaiset, kuin vuosi sitten. Viimekesänä tosi lämpimässä säässä, nyt sitten varusteet märän kelin mukaiset, mutta pukeutumiskysymys. Minusta tällä  tapahtumalla olisi kasvun edellytykset isommaksikin häppeningiksi. Niin komea on reitti, helppo meloa ja matkassakin on vara valita. 

 Meille tuli mahdollisuus meloa tälläkertaa reitin loppuosuus, joka lähti Pidisjärveltä noin klo 21.30
Otsalamppu varusteena oli siis tärkeä, kun kesäilta alkoi hämärtää. Alkuun pääseminen taisi olla joillekkin kokemattomille hankalaa, kun järvellä oli ihan mieheviä aaltoja ja sivuaaltoon piti alku meloa. Jouduttiin pitkään odottelemaan, että kaikki n. 50 melojaa pääsivät joelle. Matkaan päästyämme alkoi sataa, mutta myötä puhuri antoi hyvän vauhdin, eikä sade ollenkaan haitannut. Minulla vedenpitävä Haltin puku meinasi olla aika lämmin- tuli hiki.

 Aivan tosi mahtava tunnelma oli lopuksi meloa pilkkopimeässä roihujen reunustamaa Kalajokea. Padingissa olimme perillä noin klo 24. Mulla oli ihan hirmuinen nälkä ja kyytiä odotellessa meinasi tulla kylmäkin. Kotona odotti sauna lämpimänä. Niin nälkä ja kylmä oli, että piti tehdä voileipä ja mennä sitä saunanlauteille syömään ;D Tuumailin siinä, että ensimmäistä kertaa elläissä pitää syödä saunassa.

Mielenkiintoisia uutuksia nuo SUP-laudat. Vähän niinkuin Surf-lauta, mutta etenee melomalla ja aikamoista vauhtia eteneekin. Niitä olisi saanut kokeilla, mutta kun ei ollut märkäpukua, niin en viitsinyt lähteä kastelemaan itseäni.
Matille suur'kiitokset kuvista!

Selän tiukkuuden takia en lauantaina juoksennellut, vaan tein selkäjumpan ja toiminnallisen venyttelyn.
Tänään sitten
Ajassa 1:58,48
17,44 km
keskisyke 146
Sykkeessä näkyy aika hyvin, että lämpötila oli n. 17 astetta. Silti oli aika nahkiaa menoa, vaikkei niin hiastakaan. Nyt kai alkais se maratonkunnon kohotus osuus- kaksi viikkoa lähtölaukaukseen.

Kireyttä

alkaa olla jo pakaroissa, sen lisäksi selässä ja päänupissakin.
Tiistaina mustikkametsässä ärisevän karhun (Jarkko) kanssa mietin, että oliskohan elämä auvoisempaa, jos tässä perheessä olisi vain yksi maratoonari. Jarkkon kunnon kohoamisella on joka vuosi sama merkki, kolmeviikkoa ennen maratonia muutaman päivän flunssa.

Yhteislenkillä kehoittivat minua siirtymään aamulenkkeilystä iltapäivään. Ja sitä kelloa olen tämän viikon vääntänyt. Tiistain lenkki tuntui ihan mahdottomalta iltapäivällä. Mustikkareissusta palattuamme kotona odotti uunituoreet leipomukset; Venla oli leiponut pullaa... enkähän minä malttanut olla maistelematta.
Ajassa 38;42,1
5.39 km
keskisyke 144 (pullat vain hölskyivät mahassa)
Lenkin jälkeen Core-pallojumppa

Leposykkeetkin ovat nyt naputtaaneet iltaisin aika hanakasti, joten olen suosiolla hiukan löysännyt tahtia.
Keskiviikkona pidin lepopäivän.
Torstain ohjelmassa oli juoksu av 15 min, vauhtikestävyys 30 min (alku VK1 ja loppu VK2) lv 15min
jotenkin tuntui, että keskiviikon lepo teki hyvää, kun vauhtikestävyyslenkki meni reippaan tuntoisesti.
Läksin lenkille yhden aikaan (lämpöä mittarissa yli 23 astetta, jees!)
Ajassa 58:49,5
9.37 km (keskivauhti 6:16)
keskisyke 160 (max 180)
Laskettiin lenkin jälkeen, että olin juossut siinä puolessa tunnissa vähän reilun 5 km, keskivauhtina n. 5.46
Olin tyytyväinen lenkin kulkuun. Kiekko-Niskakankaan lenkin ennätys parani noin viidellä minuutilla.

Tänään ohjelmassa rajalta-rajalle melonnan loppuosuus. Viimeksi melottiin Karvoskylältä Pidisjärvelle (15 km), tänään tarkoitus jatkaa loppuosuus eli Pidisjärveltä Padinkiin (12 km).

Uskon vahvistusta

yhteislenkiltä.
Meinasin aamulla hiukan jopa jännittää Kipinän yhteislenkille lähtöä, mutta kun yksinjuokseminen on niiiin puurtamista välillä ja varsinkin pitkät lenkit, niin päätin sitten kuitenkin rohkeasti lähteä oikeiden juoksijoiden mukaan. Nyt siis oli kyseessä kolme tuntia ja matkaa minulla toiveena vähintään 25 km eli tämänpituista lenkkiä en ole "kuunapäivänä" vielä juossut.
Ajassa 3:02,51
27,14 km (keskivauhti 6:44)
keskisyke 160
Kyllä yhteislenkillä matka taittui rattoisasti monia maratonjuttuja ja paljon muitakin asioita pohdiskellessa.
Asettivat minulle kovasti paineita maratonajan suhteen... no, sen vauhdin näkee sitten kun maraton on juostu. Kun noin 22 km oli juostu, niin johan lohkaisi yksi juoksijoista, että enää olis kakskymppiä jäljellä... noin maratonia ajatellen. Ja uuuuuh, kyllä tuntui aika lohduttomalta ajatukselta. Vauhtikestävyys on vielä hakusalla, mutta kai sitä tällä treenaamisella tulee lisää.
Juomisia mulla oli mukana selässä n. 7 dl vettä ja 3 X 2 dl gatoradea juomavyössä ja taas tuntuu, että osasin juoda tarpeeksi paljon (siis kaikki juomat meni), eikä päätä kivistä! Otin myös mukaan varsin sellaisen Ctrl-plus tabletin, jonka näytteen olemme vuosi sitten maratonilla saaneet. Energiajuoman kaltainen piriste, joka oikeasti piristi. Olisinkohan pureskellut sen noin 18 km tietämillä.
Kyllähän lopussa tuntui läkähdyttävän kuumalta ja sykkeet nousi ja vauhtikin tahtoi vielä lopuksi kiristyä. Mutta nyt uinnin, syönnin ja tirsojen jälkeen olo on yllättävän freesi. Kehitystä on taas tapahtunut! Jepu-jee!
Kovasti kiitoksia vaan mukaville lenkkikamuille!

Kuumaa

ja tukkoista, näin kai voi kuvailla tämän aamun maravauhtista kymppiä.
Kovasti jo mietityttää nämä vauhdit ja muut maraton asiat. Mikä se olis niinku maravauhti?
Keskivauti kun olis vaikka 6.55 niin pääsis alla viidentunnin, mutta jos keli on kostea ja kuuma, niin sitten ei tarvi edes miettiä. Tallustaa vaan sen minkä pystyy. Harmi kun säätä ei voi tilata; tilaisin pilvistä 16 asteen lämmöllä 20.8.2011, KIITOS!
Ajassa 1:07,45
10,19 km (Kiekko-Lahtelantie)
keskisyke 156
Maravauhti oli siis tälläkertaa 6:38
Mainitsinpa tuolla kommentissa tästä urheilukamppeiden pesuaineesta:
Kun tässä oon kesällä kolmet jääkiekkovarusteet koneessa pyörittänyt ja pesis ja jalkapallopyykkiä, plus sitten meidän haisevat lenkkikamppeet pyykätään tällä "holmenkollenilla". On aika hinnakasta, mutta neutraloi pyykistä sen kamalan hienhaisun. En normi lenkkikamppeita pese jokakerralla tällä, mutta varusteet, jotka haisevat niiiin myrkylle,että oksat pois... sen hajun tämä ihmeaine neutraloi.
Toinen meidän perheen pyykinpesuaine on hajusteeton ja zeoliititon Allegro, jolla olen pessyt pyykit jo vuosia. Koko perhe on niin herkkäpeppuista ja -nenäistä sakkia, etteivat hajusteet passaa ollenkaan. Allegro ei sisällä myöskään valkaisuaineita, mutta sitä tule mukana erikseen lisättävänä.
Näillä mennään!

 Huomenna lepopäivä!

Reippaita tyttöjä

olimme Venlan kanssa eilen aamulla, kun jo ennen kahdeksaa suuntasimme Pyssymäkeen mäkivetotreeneihin.
Pyysin Venlaa mukaan vauhdittamaan vedoissa ja tunnustan, että pelottaa hirrviästi juosta yksin siellä kun tänäkesänä on niitä karhuja nähty ihan minunkin lenkkimaastoissa.
Alkuverryttely 15 min ja mäkivedot 8 X 1 min parin minuutin palautuksella.
Venlan räjähtävä nopeus kyllä äitivanhusta hiukan kajehuttaa; ensimmäisellä vedolla kun tyttö ampaisi menemään ja kun huomas, etten rinnalla juoksekkaan, niin kääntyi ja huuteli: "no niin, alahan tulla sieltä nyt!" ;)
Kuitenkin taisi kokemus ja kestävyys mennä loppupeleissä edelle.
Ajassa 59:42
6,29 km
keskisyke 143, maksimi 180
Ihan kova treeni, kun läpötilakin kerkesi kivuta n.23 asteeseen varhaisesta ajankohdasta huolimatta.

Tänäaamuna ohjelmassa 5 km ja kuntopiiri.
Ja nyt kun en ollutkaan niin aikaisin liikenteessä, lenkki tuntui kovin tahmealta ja raskaalta.
(Normaalisti mäkivetojen jälkeen kevyen tuntoista) 25 astetta mittarissa kai pisti taas sykkeeseen muutamia lyöntejä lisää.
Kyllä tänä kesänä on tullut treenattua hellejuoksua. Jaa, mikäs se on helteen raja, taitaa olla 26 astetta, joten eihän tässä missään helteessä oo juostu.
Ajassa 37:56,5
5.38 km
keskisyke 145
Puolentunnin punttitreeni päälle ja voitte vaan kuvitella kuinka hiki virtasi.
Huomenna taisi olla maravauhtinen kymppi ja sunnuntaina se kolmetuntia... eikä kukaan oo vielä ilmottautunut vapaaehtoiseksi kaveriksi. Onkohan Kipinällä pitkä lenkki sunnuntaina tällaisille taaperoille?

Mistä puhun

"Eräs maratoonari kertoi mantrasta, jonka hänen isoveljensä oli opettanut. Sitä mantraa hän oli alati mietiskellyt ruvettuaan harrastamaan juoksemista. Tässä se on: Tuskaa ei voi välttää. Kipu on väistämätöntä todellisuutta, mutta juoksijasta itsestään riippuu, kestääkö hän sitä vielä vai ei."

Moni voi arvata, miksi tällainen kirja tarttui käsiini kirjaston hyllystä. Meitä kuntoilijoita on moneksi: Toisille riittää päivittäinen hölkkäily, jumppa tai punttis. Toiset haluavat asettaa tavoitteita ja rikkoa rajojaan; kokeilla mihin pystyy. Minä kilpailen itseni kanssa, asetan tavoitteita ja tähtään parempiin suorituksiin.
Juoksukoulun tavoitteeseen kirjasin alittaa 2 tunnin 10 minuutin aika puolimaratonilla.
Sen tavoitteen saavutin 16.7.2011
Isoa päänvaivaa ja harmistusta herättävät ne ihmiset, jotka luulevat tavoitteeni olevat palkintosijoissa. Mikään ei aiheuta yhtäsuurta mielipahaa, kuin soitto hienosti menneen juoksun jälkeen ja moitteet sijoituksista; "Eikö olisi ollut yhtään vara kiristää?!"

Kun aloittelin juoksuharrastusta nelisenvuotta sitten, tuhahtelijoita oli varsin paljon. Nykyisin moitteita kuulee vähän, mutta ne tulevat aina heti kisan jälkeen ja satuttavat.
Harjoitusmääräni ovat kasvaneet tasaisesti ja kehityn pikkuhiljaa. Jos sohvaperunaelämän muuttaa liikkuvaksi, tielle voi tulla yllättäviä stoppeja; kaikki lihakset eivät pysy kunnonkohotuksen kyydissä. Kirurgiset toimenpiteet ovat pysäyttäneet, mutta eivät ole lopettaneet liikkumista. Kärsivällisesti olen pitänyt taukoja, kuunnellut kehoani ja jatkanut treeniä.  Luontaista lahjakkuutta minulla ei liikkumiseen ole, mutta sisukkaalla treenillä uskon saavuttavani vielä monia tavoitteita. Niiden saavuttaminen taas tuo voimia kestää muiden aiheuttama mielipaha.
Vielä Murakamin sanoin: " Äärimmäisiä ponnistuksia omissa rajoissa: se on juoksemisen olemus ja elämän vertauskuva."
Lukekaa, vaikka ette juoksisikaan tai juuri siksi, että ymmärtäisitte.

Ma ajassa 49:28,9
6.79 km
keskisyke 139 -palautus hipsuttelu
Tänään liikkuvuus- ja lihaskunto jumppa
Huomenissa jonkunsortin vetoja
Sunnuntaiksi pitäs löytää jostain kolmen tunnin lenkkikaveri!

Helteistä harjoittelua

tälläkertaa pitkällä lenkillä.
Uni maistui niiiiin makealle omassa sängyssä, että heräsimme vasta kahdeksan aikaan siihen, että Ville tuli kottiin hakemaan golf-kisavarusteita. Siihen aikaan herätessä mittari oli kivunnut jo 23 asteeseen :(
Juoksu lähti kuitenkin mukavasti rullaamaan parin päivän tauon jälkeen, eikä lämpö ainakaan aluksi hidastanut.
Taisin pistellä sellaista maratonvauhtia osan lenkistä. Neljäntoista kilometrin jälkeen tuntui, että vois hidastaa tahtia sykkeen takia, kun se alkoi kivuta yli 150.
Alkulenkistä join vettä ja puolivälin jälkeen hörpin urheilujuomaa Gatoradea, pitää totutella maratonjuomiin.
Ai niin, oli lähtölupakin tullut reissun aikana!
Ajassa 2:32,53
21.4 km (keskivauhti 7:09)
keskisyke 153
Kyllä kuumuus teki omat tepposensa loppulenkistä; paukut loppuivat. 26 astetta mittarissa kotiin tullessa.
Nyt huomaan kuitenkin, että olen juonut tarpeeksi lenkin aikana, kun ei ole päässä sellainen hutera olo.
Ens viikko onkin aika kova treeni viikko, siitä huomenissa.

Turistina

kotosuomessa. Helsingissä kun toimittaa asioitaan pohojanmaan murtteella, saa silmäyksiä, joissa annetaan ymmärtää, että on muukalainen. Kun vaan ei muista vääntää stadin kielelle ;)
Voi kun nämä viikot hurahtavat nopsaan. Vitosen verryttelin viime sunnuntaina.
Kun maanantaina sitten hyristelimme Helsinkiin, niin jalat kyllä jäykistyivät melkein pysyvään istuma-asentoon.
Meidän lomaisäntämme suhtautuvat positiivisesti urheiluvouhotuksiin, joten eivät ollenkaan pistäneet hanttiin toivomustamme käydä selättämässä HCM:n loppuosuuden eli lauttasaaren kovat nousut tiistai aamuna. Yhdeksisen kilometriä maratonreitin loppua käytiin juoksemassa, eikähän ne mäet sitten pahoilta tietenkään näin tuntuneet. Minulla vain jalat olivat lauantain jäljiltä niin maitohapoilla, että alamäet tuntuivat hankalilta.
Ajassa 1:01,34
9,35 km (keskivauhti 6:35)
keskisyke 153
Hyvä lenkki psyykkeelle!
Ja tiistaipäivä kului sitten näissä merkeissä:

No tällä reissulla opin myös, että pyöräily ja pyöräily voivat olla kaksi ihan eri lajia. Vaikka täällä blogikamut ovat pyöräilijöitä ei kukaan ole uskaltanut valottaa mulle, ettei tää mun fillarointi oo urheilua nähnykkään :(
Nyt kolautettiin päähän, että oon ajanut tyhyjillä kumeilla, istuin liian korkialla jne.
On ihan eri asia pistää lukkokengillä hiukan vauhtia masiinaan.

Huomaattekos kun on rouva tosissaan ;)
Minut pistettiin opettelemaan polkemista vain yhdellä jalalla, jotta ymmärtäisin miten homma toimii.
Keskiviikko ja torstaiaamuina sitten pyöräilimme 20-30 kilometrin hienoja metsäreittejä  Helsingin keskustassa ja kyllä torstaina jo osasin melkein polkea oikein... siis, että osasin käyttää niitä lukkoja polkemiseen. Ja himskatti; pyöräkuumeenhan siitä sain. Ui-jui!
Perjantaina vietimme päivän Naantalissa ja Turussa keskityimme viilentymään merivedessä.
Kaikenkaikkiaan loistoloma.
Huomenaamulla levänneillä koivilla 2,5 tunnin lenkille.

Treenistä

on ollut kai jotain hyötyä.
Ainakin aika parani taas hiukan. Virallista aikaa kai pitää vielä odottaa, mutta varmaan näkyy vielä tämän illan aikana täällä. Oman kellon aika 2:07,27 ja 2:07 jotain oli virallinenkin aika, joten noin 5 min parannusta kevään Pidisjärven ympärijuoksuun.
Aamupäivän tuli vettä taivaan täydeltä ja kerettiin tässä jo harmitella, että jopahan juoksukelin pukkas.
Puoli kahdeltatoista sitten taivas aukeni ja päästiin matkaan loistavissa olosuhteissa.
Alkuun vauhti oli aika reipasta, mutta samalla taktiikalla läksin kuin viimeksi: niin kauan kuin kevyeltä tuntuu, niin menoa vaan (eka kymppi noin 1:01). Reitti oli oikein mukava; kyläraitteja kierreltiin. Kympin kohdalla tunsin jo mojovat rakot päkiöissäni (kosteus varmaan teki tepposet), mutta kannustus oli mahtavaa! Viidentoista kilometrin jälkeen aloin laskeskella, etten ehdi ennätyksen alitukseen, jos vauhti hidastuu enemmän. Hammasta piti purra ja hiukan potkia itseään persauksiin, että "vauhtia nainen!"  Ja niin vain löytyi rutistusta loppuun.
Pieni orastava toivonkipinä hiipii siitä viiden tunnin alituksesta maratonilla, mutta siellä pitäisi osata järkeistää juoksua.
Huomasin juuri, että 500 harjoituskilometriä meni rikki, kun vertaa viimekesän kilometreihin, niin sain 490 km juuri ja juuri täyteen ennen maratonia. Olo on ihan tyytyväinen. Ens viikko kiusataan sukulaisia ja treenaillaan jos rakot antaa periksi.

Unessa

tankkasin maratonin puolikkaalle puolukoilla ja kinuskikastikkeella... Ja se oli yksi juoksukoulunvetäjämies, joka oli mulle sellaista tankkausevästä valmistanut. Eli pientä hermostumista on ilmassa ja mietteet tulevat uniin. Kunto alkaa olla nousussa, siitä kertoo leposyke, joka on viimeksi 2,5 vuotta sitten ollut näin alhaisissa lukemissa (49).
Kaikista pahinta on se, että juoksin Piikin niin kovaa, etten edes usko pystyväni sen ajan alittamiseen. Pyrin kuitenkin Kipinä puolikkaalla järkevään ja reippaaseen juoksuun. Geeliäkin piti käydä ostamassa, en oo sitä varmaankaan vuoteen ottanut, mutta nyt kokeillaan tuleeko lisää potkua siitä.
Tänään vauhtileikittely meni ihan mukavan  juoksun oloisesti.
Ajassa 56:46,4
8.30 km
keskisyke 145 (max 178)
Syke kertoo, että vedin välillä "urut auki" ;) ja sen jälkeen käveleskelin.
Vaikka huomenna on merkattu lepo taidan käydä vitosen hipsuttelemassa.

Maratonmiehen varpaankynnet alkavat olla kypsät poimittavaksi ;D

Ai niin, mullehan olis sitten maratonin jälkeenkin jo seuraavaa juoksutapahtumaa: Onnin kierros,
joka järjestetään likietuisesti Pyssymäessä.

196 porrasta

saivat lenkin jälkeen kilimuttuna taas jalkani maitohapoille.

Maanantaiaamun hääpäivälenkki sujui kuitenkin leppoisasti kaksistaan.

Ajassa 56:49,1

8.25 km (keskivauhti 6:53)

keskisyke 142 (vaikka mittarissa 24 astetta lämmintä)

Viikon ohjelma:
Ma Juoksu rauhallista 8 km
Ti   Juoksu kiihtyvää n. 10 km
Ke  Lepo
To Juoksu av 15 min, 5 km vauhtileikittelyä, lv 10 min
Pe Lepo
La Kipinä- maraton/puolikas
Su Pyöräily

Kiihtyvälle kympille tuntui aamulla tylsältä lähteä vesisateen takia (juu, oli ilma mikä hyvänsä, ikkään ei passaa). Mutta kun vauhtiin pääsi ei vesisade häirinnyt. Parikilometriä alkuun alle 7 min km vauhtia ja siitä pikkuhiljaa lähdin vauhtia nostamaan. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä, varmaan osansa oli ilman vilpoisuudellakin.

Ajassa 1:05,37
10.39 km (keskivauhti 6:18)
keskisyke 152 (max 170)
Loppu tuntui kovalta, kun viimeiset 2 km yritin pitää vauhtia reippaasti alle kuuden min. Maksimivauhti näytti mittarissa 5:18. Olin kovasti tyytyväinen lenkin kulkuun ja varsinkin keskisykkeeseen.
Tuota keskivauhtia pitäs pystyä juoksemaan Kipinänpuolikas, jos haluaisi aikaa parantaa. Nyt tuntuu ihan mahdottomalta... Ääks!

Laakeeta aakeeta, mutta kaanista.

Piiskasin

itseäni torstai-iltana kehnosti menneen aamulenkin takia.
Kahvakuulailin alkulämmittelyksi ja voimatangolla heiluin myös.
Perjantaina pyöräilin järven ympäri sen vähän reilun 20 km.

Perjantain ja lauantain välinen yö nukuttiin kehnosti, kun oli ihan sairaan kuuma ja mulla alkoi maitohapot kertyä elimistoon noista heilumisistä. Vaikka oli tarkoitus käydä pikkulenkki lauantai aamuna, vilkaisu mittariin (27 astetta) pyörsi päätöksen. Käväistiin vain Haapaperän montulla uiskentelemassa. Kalliolouhoksen vesi vilvoitti ihanasti vieläkin kivistäviä kinttuja ja käsivarsia.
Elämä alkaa palailla oikeisiin uomiinsa tänään kun saadaan koko perhe kasaan. Viikolla me kaksi vanahaa varesta kotosalla pyörittiin kahdestaan ja huokailtiin, kun oli niin tylsää. Eilen illalla tyttöset jo niin kotoisasti tuolla yläkerrassa tappelivat ;)
Villekin pääsi palkintokantaan kiinni golffissa eilen Isku openissa ja toi kotiin Kartellin design tarjottimen - viides sija (Lissulle tiedoksi!). Tänään sitten Kapina openista tietenkin odotamme kärkisijoja ja hienoja palkintoja!
Aamulla tuntui mukavalle lähteä pidemmälle lenkille, kun taivas oli pilvessä (silti taisi mittarissa olla 23 astetta).
Olin päättänyt juosta Kotilan lenkin, vaikka ohjelmassa olikin vain 12 km.
Ajassa 1:38,22
13.83 km (keskivauhti 7:06)
keskisyke147 (max 155)
Lämpötilakin kerkesi nousta 27 asteeseen, mutta ei tuntunut pahalta.
Jos täällä vauhdilla pystyisi maratonin vetämään pääsisi juuri ja juuri alle viiden tunnin...Saahan siitä haaveilla!
Ukko ylijumala taas kolukärryillä ajelee ja meidän pitäisi mennä jalkapallojoukkueen tienestiin vesitornivahdeiksi. Suunnittelin kameran ottamista mukaan, toivottavasti sää sallii kuvaamisen.
Kun tässä vielä torniin kapuaa, voi olla jalat aika hytskyä.

Toisinaan

sitten taas ei suju, ei!
Oliko sitten syynä varaslähtö 19-vuotis hääpäivän viettoon, mene ja tiedä.
Huomasimme vain yhtäkkiä, että lapset ovat pitkin maailmaa ja tilaisuus pieneen kaupunkilomaan.
Siispä treeniohjelmaa muokkailtiin sen mukaan.
Eilen illalla
ajassa 35:34,4
5.54 km
keskisyke 156
Vaikka lenkki meni ihan reippaasti ja kevyesti, niin huomasin juosseeni saman lenkin jokuaika sitten nopeammin ja paljon alhaisemmalla sykkeellä. Ehkäpä päivällispotut painoivat mahassa. Lisäksi vielä maratoonarin lihaskuntojumppa, jossa tulee niin paljon jalka- ja perslihas toistoja, että meinasi krampata vängällä.

Juoksu av 10 min, vetoja 3*2km/4min 10km:n kilp. vauhti-10sek., lv 10 min
Tänään sitten vetolenkki meni niin pyllylleen, etten tiedä itkisinkö vai?
Juostessa ainakin ketutti niin maan perusteellisesti.
Yleensä nämä vetolenkit on ohjelmoitu Jarkon sykemittariin (RS 800) kun ne siihen pystyy ohjelmoimaan tietsikalla. Jarkko kysyi ohjelmoidessa, että laittaako hän samat vauhtirajat mulle, kuin hänen lenkillään oli. No mää siihen vastasin tietty, että "joo iliman muuta" (heh).
No kun sitten tuli ensimmäisen vedon aika, nii juoksin ja juoksin ja mittari vaan huusi, että LISSÄÄÄ vauhtia! Minä kiihdytin ja mietin, että mikä peeveli tässä nyt on, kun ei irtoa.
Toiseen vetoon lähtiessä katoin vauhtirajat, jotka olivat 4.45-3 min JES! Alkoi kipunat ja säkenet lennellä silmissä; mihin se ukko mun luulee pystyvän HÄH! Ärkkele, meni siihen koko vetointo kun tiesin mittarin huutavan koko loppulenkin. Olikin sitten unohtunnu vaihtaa lähteissä mun ohjelma mittariin ja juoksin Jarkon ohjelmaa. Ja arvatkaa nyt huviksenne laitanko vetoajat ja sykkeet tänne näkyviin

NO EN MUUTEN LAITA!

Katsotaan nyt lähteekö tämä yhteiselon kahdeskymmenes vuosi tästä kuinka myrskyisissä tunnelmissa. Jos lopettais tämän kouhottamisen, niin olisko elo helepompaa? Kysyy nimim. Oinasnainen-tulta ja tappuraa

Edit maanantain lenkki jäi päivittämättä
Kiihtyvä 12
ajassa 1:20,16
12.25 km keskisyke 153

Korkeanpaikan leiritystä

ja mukava viikonvaihde takana systerin pojan rippijuhlia viettämässä Siilinjärvellä.

Perjantaina 1.7. kävin pk lenkin
ajassa 58.38.0
8.71 km (keskivauhti 6:43) wearlinkistä loppu patteri taas (ihan vastahan sen vaihdoin.)

Lauantaina sitten hyristelimme Siilinjärvelle, josta hitaalla yhteydellä laitoin noita vesihiihtokokeilu kuvia.
Muutaman kerran luulen päässeeni hiukan oikaisemaan itseäni vedenpinnalle, jolloin huomasin, että nyt ne sukset hörppäävat taas vettä ja ja humpsista sitten sukellettiin. Tekniikkalaji, johon olisi kyllä mielenkiintoista perehtyä paremmin! Vesi oli 24 asteista ja ilma yli kolkyt, joten sellaiset etelä-euroopalaiset lomatunnelmat.

Sunnuntaiaamuna ilma olikin jo paljon viileämpi, kun lähdimme Kasurilan mäkeä kiertämään Jarkon kanssa.
Siellä ne olisivat tosi hyvät maastot harjoitella HCM:lle, kun korkeuseroa tuli tälle meidän kympin lenkille 65 m! Tällaiset lakeudella raahustajat ovat niissä mäissä ihan huuuuli pyöreenä :O
Ajassa 1:04,29
9.8 km (keskinopeus 6:34)
keskisyke153
Ihan mahdottoman mukava juoksennella ihan erinäköisessä maisemassa!

Tämän viikon ohjelma sitten tässä:

Ma Juoksu kiihtyvä pk 12km
Ti  Pyöräily
Ke Juoksu av 10 min, vetoja 3*2km/4min 10km:n kilp. vauhti-10sek., lv 10 min
To KP 30 min (+pyöräily)
Pe Juoksu 12km, josta maratonvauhtista 10km
La Lepo
Su juoksu rauhallista 12km

Tänä aamuna piti venytellä aktiivista kohdevenyttelyä lähes tunti, kun viikonlopun juhlahumussa tuli laistettua venyttelyssä. Mutta sen jälkeen olikin hyvä lähteä kiihtyvälle kakstoistaselle.
Ajassa 1:20,16
12.25 km (keskivauhti 6:33)
keskisyke 154
Aika kovalta tuntui kiihdyttää loppua kohden. Vaikka alkuvauhti oli 7 min luokkaa.

Melekein

 

onnistuuuuu

mutta eih, ei sittenkään.

Siilinlahdella kulijailtiin. 

Saa nähdä pystyykö näillä lihaksilla aamulla lenkille, pittäis kasurilanmäki kiertää.